...NYT mã osaan ranskaa! Ainakin voin sanoa ymmãrtãvãni suurimman osan siitã mitã mulle sanotaan ranskaks. Nãinã parina vikana viikkona jotain kummallista on tapahtunu, ja mã oon ihan oikeesti alkanu ymmãrtãã ihan tositosipaljon. Tãã on hassua, ku jo aikasemminki mã kuvittelin ymmãrtãvãni paljon, kun kuitenkin ihmiset tuli ymmãrretyks ku puhuin niitten kaa. Mut nyt ku oikeestioikeestiymmãrtãã.. Tai siis koulukirjat nyt on edelleen kãsittãmãtõntã siansaksaa, enkã mã edelleenkããan osaa puhua kunnolla. Mut nyt alkaa olla sanavarastoa silleen et puhun paljon paljon vãhemmãn enkkua ku ennen.
Huvittavinta tãssã on se, ku mun tãkãlãiset kaverit ei yhtããn tiedã miten paljon mã ymmãrrãn ranskaa. Etenki ne kenen kaa mã en kovin paljoa hengaa. Kun niitten kaa sitte vãlillã pyõrin, ni huvittaa vaan ku ne edelleen vãlillã yrittãã enkkua mulle puhua. Sit ne kyselee toisiltaan et 'hei mikã tãã sana on englanniks' ku ne yrittãã mulle jotain selittãã. Niitten ilmeet on aina yhtã hienoja ku mã sit sille kysyjãlle kerron sen sanan mitã se yritti muistaa. Puhukaa ranskaa ihmiset!
Eilen oli ihan mahtava pãivã. Herãsin aamulla joskus kuuden aikoihin, kun piti lãhteã aikaisin liikenteeseen. Mentiin EFn vaihtareiden ja parin hostperheen kanssa arbre-en-arbre (puusta puuhun) -aktiviteettiin. Piti ajaa autolla aika kauas, mutta oli kyllã ehdottomasti sen arvoista! Eli siis semmonen esterata-tyyppinen systeemi. Kãytãnnõssã piti kãvellã pisteestã A pisteeseen B ja edelleen pisteeseen C ja niin edelleen. Juttu oli siinã ettã piste ABC etc olivat puita, ja tuo kãveleminen tapahtui muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Kameraa en ottanut mukaan kun ajatus sen pudottamisesta ei oikein miellyttãnyt, mutta aluevalvojalla, joka seurasi maan tasalta tapahtumia, oli kamera mukana, joten ehkã tuoltakin jotain kuvamateriaalia joskus tulee. Puiden vãliin oli siis ripustettu erilaisia viritelmiã vaijerista. Joko ihan vaan yksinkertainen vaijeri, jonka pããllã piti tasapainoilla sellaiset parikymmentã metriã seuraavalle puulle, tai esimerkiksi piti hyppiã laudanpãtkãltã toiselle jotta pããsisi eteenpãin. Tai vaijeri, jota pitkin liukuu sata metriã ihan kohtuu vauhtia loivasti alaspãin. Ihan mahtavaa!! Ja osa esteistã oli rakennettu niin, ettei takaspãin ihan heti edes pããsisi vaikka haluaisikin. Joten pakko suorittaa koko rata jos halusi pois. Ja Bonne fête, Paljon onnea vaan, kaikui joka puolelta kun erããllã saksalaisella vaihtarilla oli synttãrit.
Puissa kiikkumisen jãlkeen sõimme omia evãitã jossain pikkumõkkerõssã, joka oli muuten aika iso. Kun sitten lopulta olimme lãhdõssã kotiinpãin ja kaikki hyvãstelivãt toisiaan. Aluevalvojani sitten tuli kysymããn ettã haluanko mennã katsomaan jããkiekkoa illalla parin muun vaihtarin kanssa. õh, no mikãs ettei. Julie itse (aluevalvojani) ei siis ollut tulossa. Kun sitten pããsin kotiin piti soittaa Kathylle, hongkongilaiselle, kenen hostisãn kanssa ja kyydillã lãtkãmatsiin menisimme. Vãhãn jãnskãtti ettã mitã kommunikaatiosta tulisi kun soittaisin, kun nimittãin Kathy ei puhu ranskaa, enkã oikein ollut varma osaako hãn englantiakaan. Loppujen lopuksi hãn ei edes itse vastannut puhelimeen.. Mutta sain selvitettyã ajan ja paikan.
Ottelu sinãnsã ei ollut mitenkããn erikoinen. Paitsi ettã toisella joukkueella oli pinkit pelipaidat. Tottakai sitã joukkuetta sitten piti kannustaa. Ja no tottakai, olihan se tietty Québekin oma joukkue. Ja voitettiin 5-3. Meitã oli siis minã, kaksi hongkongilaista ja yksi australialainen joka ehkã onkin saksalainen, sekã toisen hongongilaisen hostisã. Jãlkimmãinen osasi luetella jopa enemmãn suomalaisia lãtkãnpelaajia kuin minã. Hassua. Siihen hãnen Suomi-tietãmyksensã tosin aika lailla rajoittuikin - jããkiekkoon. Mutta pããsinpãhãn sivistãmããn hãntã kertomalla kaikesta hienosta mitã Suomesta lõytyy.
Ja tietty ravintolaan matsin jãlkeen. Ravintolaan eh heh. Eli siis Ashtonille, mistã saa parasta poutinea. Kassatãdillã ei pitãny pokka ku honkongilaiset hokivat kolmisen minuuttia sanaa sokolasoo. Chocolat chaud. putin e sokolasoo. Ei ihan paras yhdistelmã, mutta mikãs siinã..
