Wanhavuosi jää kohta taakse.. Kohta otetaan uusi vuosi käyttöön...

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Uudenvuoden aatto on aina ollu semmonen erityinen, sukulaisia ja ystäviä ollu meillä Samin synttäreitä (ja vähän uutta vuottakin) juhlistamassa. Aina on alotettu valmistelut ajoissa etukäteen, viimeistään saman päivän aamuna. Raketteja, jouluruokaa ynnä muita herkkuja, tinan valamista, rakkaita ihmisiä.. Pihalla hämärässä sormia lämmitetty roihun liekissä kun ei vielä sisälle halunnut mennä kun jotain jännää pauketta vielä räjähtäisi. Ja ainainen ihmettely siitä että sanotaanko tähtisädetikku vai tähtisadetikku. Tänä vuonna on perinne nyt kuulemma totaalisesti jätetty ainakin toistaiseksi tauolle vähän kaikkien taholta. Ja ainakin minulla tulee olemaan ihan erilainen aatto. Sitä kun ei täällä oikeastaan edes juhlisteta mitenkään, kun vasta Jour de l'An, uudenvuodenpäivä on se juhlapäivä. Tosin mennään me kai huomenna mäkeä laskemaan koko porukalla, mutta ihan muuten vaan eikä aaton takia.

Joulu tossa meni. Kai. Joulufiilikset kulutin loppuun jo marraskuun lopussa, ni ei enää oikeen jouluks riittäny. Aattona käytiin näitten perhetutuilla lahjoja avaamassa ja joulupäivänä käytiin kattomassa joku leffa. Välillä meinas olla vähän ulkopuolinen olo. En juuri tuntenu niitä perhetuttuja, ja ku noilla muilla taas oli niin paljon kaikkea juttua kaikesta mistä mulla ei ollu hajuakaan ni kai siinä vähän yksinäinen olo tuli. Ajoittain taas oli ihan kivaakin, mutta jälkeenpäin oli vähän orpo olo. Ja sitten ihmetellään että on ikävä.

Eilen käytiin luistelemassa. Sain luistimet kymmenellä dollarilla läheiseltä apuamikäsesanaon.. ei kirpputori, mutta semmonen missä myydään käytettyjä tavaroita, vähän niinku UFF. Käytiin luistelemassa. Oli ihan mukavan vilponen keli joten ei nuo muut kovin kauaa viihtyneet. Ite oisin voinu olla vielä kauemminkin.

Poutine aamuyhdeltä.. sen jälkeen nukkuu oikein maukkaasti.

Joulu kanalassa.

Huomenna on jouluaatto. Oikeesti pããs yllãttãmããn. Ja ylihuomenna tulee neljã kuukautta tãyteen. Onko siitã muka jo niin pitkã aika ku mã lãhin? Ihan mielettõmãn nopeesti menee aika. Kohtahan mã tuun jo kotiin. Löysin muuten mun ääkköset!! Onhan niitä tässä aikas pitkään etsitty... Vaan nyt kun on jo tottunu tãmmõsiin, ni näiten pisteitten käyttäminen on hankalaa.

Ihanaa kun on lomaa! Saa nähdä mitä tästä tulee kun on koko hostperhe pidemmän aikaa samassa paikassa samaan aikaan, kun ei-lomalla vähän harvemmin pysähdyttiin mitään juttelemaan tai yhdessä porukalla tekemään.

Viime perjantai oli ihan tosi hassu päivä. Mulla oli musiikkia vikalla tunnilla eikä me ees kaivettu soittimia esiin. C'est noël. Käy tekosyyks kaikkeen. On joulu. Ahtauduttiin porukalla yhteen pieneen äänieristettyyn huoneeseen ja juteltiin niitä näitä. Tai mä lähinnä kuuntelin kun en oikeen mitään sanottavaa keksiny. Kunnes sit yks ketä en tuntenu entuudestaan, nimen vaan tiesin, alko yhtäkkiä puhua mulle enkkua. Eikä mitään ranskanenkkua mitä täkäläiset puhuu, vaan ihan kunnon kunnon enkkua. Se kun on töissä sirkuksessa ni se on oppinu. Ja ainaki viime kesän se vietti kaliforniassa töissä. Mikäs siinä. Ja yhtäkkiä mulla oliki ihan mielettömästi sanottavaa ja ihmeteltävää. Hassua.

Illalla osallistuttiin partiolaisten kaa yksien joulujuhlien järjestämiseen. Ne oli semmoset joulujuhlat henkisesti jälkeenjääneille (pahoittelen jos ei ole oikea termi mutten nyt keksi parempaakaan ilmaisutapaa). Se jotenki taas avars mun maailmaa. Ku näki miten vaikeeta jonku elämä oikeesti voi olla. Ja miten pienistä asioista voi iloita.

Juhlia järjestämässä oli kans semmosia Katimavikiläisiä. Se on semmonen kanadalainen vapaaehtoisjärjestö; vuoden ajan ne kiertelee porukalla ympäri Kanadaa tehden erilaisia vapaaehtoisaktiviteetteja vai mitälie opiskellen samalla kieltä ja kulttuuria. Toi porukka on täällä Québekissä tammikuun puoleenväliin asti ja päätettiin jotain tehä ennenku ne lähtee. Ihan mukavia ihmisiä. Ranskaa ne ei juuri puhunu, joten puhuin siis englantia koko illankin. Kotiin kun lopulta pääsin, oli pää taas ihan pyörällä siitä että millä kielellä toimia. Meni vähän kaikki kielet sekasin.

Tänään kävin yhen saksalaisen vaihtarin kaa jouluostoksilla wanhassa quebecissä. On muuten ihan mielettömän kaunis paikka. Ens kerralla yritän muistaa kaivaa sen kameran sieltä marimekkolaukun pohjalta, tällä kertaa muistin sen vasta ku olin jo kauppakujat jättäny selän taakke. Oli ihan mielettömän ihanaa oikeesti puhua jonkun ihmisen kanssa kasvotusten! Meillä oli koko päivä aikaa ja koko ajan riitti juttua. Alkuun naureskeltiin että mitäs kieltä sitä sit käytettäis. Englantia päädyttiin lopulta puhumaan, vaikkakin mää sekottelin ranskaa väliin ihan vahingossa, ja aina en edes tiennyt jotain sanaa englanniksi niin joutui paikkailemaan. Mutta kyllä piristi ihan reippaasti kun pääsi jutskailemaan. Kyllähän sitä jotain rupattelee koko ajan kaikkien kanssa mutta ei se vaan oo yhtään sama asia. Ja jotenki se vaan oli niin ihana ihminen. Mennään ehkä lähipäivinä laskettelemaan. Jee.

Että alkaa pikkuhiljaa menemään paremmin ja paremmin. Jouluaattona (onks se muka jo huomenna??!) mennään noitten perhetuttavien luo kylään. Ja ehkä katoliseen yömessuun partiolaisten kaa. Ihan tarkkaan en tiedä huomisen ohjelmasta, selvinnee huomenna. Ja jouluruokaa tekee mieli! Pitänee tehdä niitä laatikoita joku päivä. Viel en oo ehtiny.

Mutta viettäkääs oikein ihanaa joulua, käykää joulusaunassa ja joulukirkossa, kattokaa joulurauhan julistus ja syökää oikeeta jouluruokaa. Joyeux Noël!!!

PS. Täällä muuten suurin osa sanoo joyeuses fêtes. Vähän niinku happy holidays. Ja synttäreillä toivotetaan bonne fête. Ja fête sitä ja fête tätä. Mutta mä toivotan ihan joulua. God jul!

Ja vielä muutama kuva näistä maisemista.

Tässä näkymää kuistilta. Noiden puiden takana alamäkeä yhä vain ja kaukana on joki. Tää on tosi vuoristoa. Mun koulumatka on pelkkää ylämäkeä. Kotiinpäin tuleminen kestääkin aina vähemmän aikaa kuin kouluun meneminen. Ja mietein että voisin hankkia pulkan ja laskea sillä kotiin asti. Ihan oikeasti olen harkinnut. Vaan en tiedä saisinko sitä mahtumaan kaappiin koulussa. Kaappini numero on 022. Ihan vain tiedoksi. Ja joka välitunnilla joudun sen numerolukon kanssa tappelemaan, kun se ei suostu yhteistyöhön.

Ja autolla kun ajellaan, niin välillä menee korvat lukkoon kun ajetaan nopeasti ylä- tai alamäkeä.

Muistan nauraneeni täkäläisten liikennemerkeille. Ensimmäisenä päivänä täällä, kun olin lentokentältä päässyt ja ajeltiin kotiopäin, niin tuns olevansa ulkomailla. Tasan kaikki kyltit missä lukee jotain paikannimiä on vihreitä, eikä tollon mistään saanut mitään selvää eikä mikään paikannimi sanonut yhtään mitään. Talot näytti hassuilta, kun katonharjat täällä on semmosia hassun vinkurakänkyröitä ja moni talo on kakskerroksinen ja toiseen kerrokseen vie semmoset talon ulkopuolella olevat vinkurakãnkyrãportaat. Kun yläkerrassa asuu eri ihmiset ku alakerrassa.

Tän kyseisen kyltin takana on semmonen massiivinen monttu, josta on vaikea saada kunnon kuvia ku se vaan on niin massiivinen, ja se on joka puolelta aidattu. Ja aidan päällä piikkilankaa nätisti.

Joku tommonen löyty lehtikasasta. Noi lehdet on haravoitu about 5x10 metrin kokoselta alueelta. Toi kasa on vähän levähtäny meiän riehumisen jäljiltä, mutta se oli semmonen vajaa metrin korkunen. Vartin urakka. Vaan paljon jäi haravoimatta...

Vaahteroita täällä on ihan joka puolella. Keltasiks män lehdet syksyllä. Vaan niin eri aikoina oli keltasinaan vaahterat, ettei semmosta kultasta jaksoa oikeestaan ollu, vaan oli vaaleenvihreetä ja keltasta miten sattu. Ensilumet ku tuli oli viel kaikissa puissa lehdet. Vaan oli ihan mielettömän kaunista.

Käytiin semmosessa näköalatornissa mistä näky ihan kohtuuhyvin koko kaupunki. Mitäs tästä nyt sit sanois. Iso kaupunki missä on paljon taloja. Mun tietääkseni vaan yks ainoo enkunkielinen high school, jossa siinäkin on vaan 400 oppilasta. Kun taas mun koulussa oppilaita on lähes tuhat. Ranskaa puhuu väki, englantia ei. Tänään käytin ensimmäistä kertaa täkäläisiä julkisia. Ja oikean bussipysäkin kun lopulta löysin, niin melkein tuli semmonen 'apuamiikstoimullepuhuu' -reaktio, ku bussipysäkillä ollut toinen henkilö alko jotain jutustelemaan. Mutta kai se on ihan normaalia. Bussissa taas ei sitten small-talkia ilmeisesti kuitenkaan harrasteta.

Moka on semmonen räsynukkekissa. Sitä saa heitellä ihan miten vaan eikä se sano yhtään mitään, vaikkei se tilanteesta nauttisikaan. Se joutuu välillä vähän noitten pienimpien kaltoin kohtelemaks. Victor kun halailee sitä ja antaa sille pusuja ihan yhtä paljon ku pehmoleluillensakin. Voi pientä.

Ja tässä täkäläisten ylpeydenaihe, Le château Frontnac. Se on 1800-luvun lopussa rakennettu linna, joka nykyään toimii hotellina. Ja ihan mielettömän luksusta on. Ja sen hisseillä on kiva leikkiä ku siel on niin mahottoman monta kerrosta. Wanha Québekki on muutenki tosi kivan näkönen. Turistihinnat tosin, mutta eihän sieltä mitään tarvitse ostaa, kun jo paikkojen kattominen on kivaa. Vaan eihän sitä voi olla ostamatta vaahterasiirappitikkaria vaahteransiirappikaupasta.

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan vielä vähäksi aikaa. Tai paketoimaan viimeisiä paketteja. Hyvää joulua!

Jeepõõ

Onko nyt jo oikeesti muka viikonloppu? Mulla ei oo kolmen viimesen pãivãn aikana oo ollu yhtããn kunnollista koulupãivãã. Keskiviikkona iltapãivãn tunnit oli peruttu lumimyrskyn takia, torstaina pããsin skippaamaan iltapãivãn tunnit ku kãvin moikkaamassa hostpapan kaverin tyttãren luokkaa ku niillã on koko syksyn projektina ollu teemana La Finlande. Ne ties jo tosi paljon Suomesta ja ne kyseli kaikkia ihania kysymyksiã. Ettã oonko mã kãyny Korvatunturilla moikkaamassa joulupukkia, ja onko Petterin nenã oikeesti punanen. Lauloinpa niille vielã Jingle bellssien kertosãkeen suomeks ja heti ku ne hokas et mikã laulu on kyseessã, ne yhty mukaan ranskaks. Vive le vent. Tãnããn aamupãivãllã eri CEGEPpien edustajat oli tullu meiãn kouluun mainostamaan koulujaan. CEGEP on siis se mihin nãã voi mennã secondairen jãlkeen. Joku lukion ja amiksen risteytys kai. Ihan tarkkaan en tiedã. Ja on ollu tosi joulufiilis koko viikon. Ja nyt on ihan kunnolla luntakin. Kãytiin hostmaman kaa ruokakaupassa ja sen parkkipaikan vieressã oli ihan mielettõmãn iso lumikasa aurauksen jãljiltã. Melkein kymmenen metriã korkea. Kunnon jããvuori. Aika tuntuu karkaavan kãsistã enkã tehi ehã ehi tehã yhtããn mitããn vaik koko ajan teen kaikkea. Ollu tosi hilpee olo viime pãivinã ja oon hõpõtelly vãhãn kaikille vastaantulijoille ihan mitã sattuu ranskaks. En tiedã ymmãrtããkõ ne mitã mã yritãn niille selittãã, mut ainaki ne on hymyilly takas. Oikeesti tãã ranska alkaa sujua. Ihan jo senki takia on hassu põlõttãã, vaikkei oiskaan mitããn asiaa. Ois vaan kiva saada joku oikeesti hyvã kaveri kenen kaa jutella. Edelleen on vãhãn niin ja nãin mun kaveritilanne tããllã nããs, mutta parempaan pãin. Huomenna on joku jouluaktiviteetti hostperheen ja -sukulaisten kaa ja sunnuntaina samaisten henkilõitten kanssa brunssille, viettãmããn ehkã kolmen ihmisen synttãreitã jotka on ollu tai tulee olemaan nyt tãssã lãhipãivinã.

Mun tokari oli ihan nurinkurinen! MIITEN IHMEESSÃ mã oon saanu etiikasta 91% ku luokan keskiarvo on 65. Ja PÃÃSIN LÃPI hissassa!!! Pitãã siis saada vãhintããn 60% et tulee hyvãksytty, ja mã sain 65!! Prosentilla ylitin luokan keskiarvon. Mutta oon kyllã tehny tõitã sen eteen. Enkusta sain vaan 91%, hieman laiska olen ollut. Matikassa on selkeesti ollu liian helppoja laskuja, 79% vaan arvosanaks. Monde contemporain 76%, sama éducation physique et à la santé eli liikasta. Musiikista sain saksofonin kaa 76%. Vaan ekaa kertaa elãmãssãni saan kuviksesta paremman ku musasta (84%). Ranska myõskin 76%, mut siinã oli maikka vãhãn lõysãilly arvostelussa. Tommosia oppiaineita siis tããllã luen. Éthique et culture religieuse kãsittelee tãllã hetkellã kanadan ja jenkkien poliittisia systeemejã. Monde contemporain siis kãsittelee ajankohtasia aiheita ja jotain ympãristõjuttuja ja populaatioita migrationeja mitã lie meillã nyt ollu aiheena.. Mutta nyt nukkumaan.

Esitelmiã ja mitã lie

Hohhoo. Lueskelin tota mun lokakuussa kirjottamaa ranskankielistã tekstiã. Aijai Silja, monta monta pientã virhettã olet tehnyt. Melkein teki mieli alkaa korjailemaan tekstiã, mutta sain nãppini pidettyã kurissa. Jããkõõt muistoksi, ja on kiva nãhã jãlkeenpãin kuin paljon sitã oikeesti on kehittyny. Alkaa sujumaan kieli jotakuinkin hyvin jo, tossa viikolla puhuin ranskaks sairasvakuutuksista ja ajokorteista. Ettã eikõhãn tãã tãstã. Ãrrãt kuullostaa edelleen vãlillã hassuilta eikã teitittely edelleenkããn tuu luonnostaan, mut ranskan puhuminen on tãllã hetkellã paljon sujuvampaa ku suomen puhuminen, jos nyt mun virheitã ei oteta huomioon. Suomenkieli kulkee tosi kankeesti. Kirjottaminen kyl viel menee, mutta eii onnaa puhuminen ei. Ku nãã tãkãlãiset vãlillã kyselee et mikã se ja se sana on suomeks, ni ei aina ees saa pããhãnsã mikã se oikeesti on, saati et sais sen kunnolla lausuttua. Oikeesti kuullostaa tosi hassulta mun suomenkieli. Vaan on hãmmentãvãã ku tietãã tasan miten sanat kuuluu lausua, mut suu ei vaan enãã osaa muodostaa niitã. Enkku on kans toisinaan ihan mielettõmãn hankalaa, ens tiistaina pitãis pitãã joku parin minuutin puhe jostain vapaavalintaisesta aiheesta, saa nãhã mitã siitã tulee. Jos nããn enkkua kirjotettuna jossain, ni alan lãhes aina lukemaan sitã ikããnku se olis ranskaa. Hyvin menee.. Ja ruotsia nyt en oo oikeestaan puoleentoista vuoteen puhunu ku joskus tosi harvoin, niin...

Hostmaman veljentyttãrellã on koulussa semmonen projektijuttu, missã jokasen pitãã esitellã joku tietty maa. Tãlle sit sattu tulemaan Suomi. Noihan sit keksi et mãhãn voisin mennã sinne kertomaan Suomesta. Pelottavaa. Jotenka ens viikolla ens viikolla skippaan jonkun iltapãivãn tunnin tai pari ja meen kertomaan pikkuihmisille mistã se joulupukki oikeasti tulee.

Tãllã viikolla pidin lopultaki sen mun etiikan esitelmãn. Aiheena yks kanadalainen poliitikko, Stéphane Dion. Oli vãhãn hermostuttavaa, ku samalla hetkellã ku mã alan puhumaan, kaikki ne huoneessa olevat (yleensã kovin levottomat) 30 ihmistã on yhtãkkiã ihan hiljaa ja liikkumatta. Ja jopa opettajalla loksahti suu auki, ja tuli vielã jãlkeenpãin nostamaan hattua. Oli aikas mahtavaa. Ettã kai se sit ihan hyvin meni se mun esitelmã...

Ens viikolla tulee postissa mun ensimmãisen jakson todistus. Sen ois voinu eilen tai toissapãivãnã kai vanhempien kaa hakea tiettyyn kellonaikaan koulusta, mut kellããn ei oikeen ollu aikaa lãhteã sinne, joten pitãã vielã odottaa. Tosin tiedãn jo melkein kaikkien aineitten tulokset, vaan HÃÃHÃÃ enpãs paljasta vielã.