Kesäkesä

Oli muutes ihan MAHTAVA partioleiri!! Tadoussak on ihana paikka, siel on tosi hianoja maisemia, paaljon vuoria, hiano vuono ja vesiputous ja kaikkea kivaa. Meiän leiripaikka män suoraan mun suosikkeihin. Etenkin auringonnousu ja -lasku oli tosi kauniita, siellä kallioilla meren rannalla vietettiin iltaa, ihaillen bélugoita (mitälie maitovalaita onkaan) jotka siitä ohi uiskenteli. Niitä oli kymmeniä! Tadoussakissa oli samaan aikaan jotkut laulufestivaalit joten sinne pikkuseen suloseen keskustaan (pikkukylä oli) oli kertyny vähän kaikenmoista porukkaa. Siel oli kans paljon montréalilaisia, niillä on just ihana aksentti. Vai murre. Anyways.. Siitä laulupuolesta en hirveesti tiä, kun se osa niistä festareista oli rakennettu vähän kauempana päätieltä oleviin massiivisiin telttoihin, joissa ei hirveesti näyttäny mitään tapahtuvan, mitä ny jotain pientä sieltä välillä kuulu. Päätapahtumaa ois ollu kiva mennä kattomaan mutta eip päästy ku ei ollu tilaa enää. Se oli semmosessa pienessä poukamantapasessa, musikantit rannalla musisoimassa, katsomo kajakeilla vedessä, ois ollu varmaan aika siistiä. Vaan kun oltiin sen vert myöhässä liikenteessä nii eihän niitä kajakkeja enää riittäny. Vaan mentiin sit seuraavana päivänä melomaan sinne vuonoon ja päästiin tosi lähelle semmosta petit rorqualia (ehkä lahtivalas suomeks?) vaik ny ihan viereen kuitenkaan uskaltanu mennä. Ne on aika isoja otuksia. Mentiin kajakeilla kans vuonon toiselle rannalle ihailemaan semmosta vesiputousta jonka nimi on aika osuvasti Pissivä Karibu. Se oli semmonen vesinoro mikä tuli jostain korkeelta sen vuoren lähes pystysuoralta jyrkänteeltä, missä jotenkii ihmeen kaupalla kummiski puita kasvo. Sen vesiputouksen lähde oli just sopivasti piilossa ettei nähny mistä se vesi oikeen tulee.

Se kidnappaus onnistu aikas hyvin. Siinä sitte kikattelua välillä piti pidätellä. Kerran ne jotain kysy ku näki kyltin missä luki Tadoussak 60km, että mitÄs tää on, eikös me ollakaan vaan menossa johkui pesäpallo-otteluun ja leiriruokia ostamaan? Vastauksena sitte että mitääh, St-Siméonissahan me vaan ollaan. Mikä oli ihan tottakin. Lautallakin mentiin eikä kukaan kysyny yhtään mitään. Vasta ku noi mein vetäjät pysäytti auton kysyäkseen neuvoa jostain ku ne oli vähän kai eksyny nii sit samassa autossa ollu kysy multa et eiks täÄ sust oo vähän epäilyttäväÄ? Repesin. Kolmen tunnin automatkan jälkeen vasta tommosia kysyy. Noh mentiin sitte toisen auton immeesiä moikkaamaan ja mun kaa samassa autossa ollu kysy niiltä et missä vaiheessa niille valkeni. Toinen vastas et siinä joskus puol ysin-ysin maissa ku ei mentykään takas kololle. Toinen kysy et niin mikä valkeni?

Montréalissa kävin kahtena viikonloppuna peräkkäin hostien kaa. Eka käytiin safarilla, kirahveja ja puffeleita pääsin näkemään. Se oli semmone pieni autokierros. Lyhyt matka, vaan män kolme-neljä tuntia sen kiertämiseen, kun siellä oli niin loputtomasti niitä autoja. Vähän pilas sen tunnelman, ne autot. Mut muuten oli kyl kivaa. Onnistuin jopa kärtsäyttämään itteni kun Marcin auton lavalla istuin. Ja hei mä haluun joku päivä takas Etelä-Afrikkaan! Yrittäny muistella niitä aikoja. Jotain hassuja pieniä muistoja sieltä. Paljon elukoita warm bathin uima-altaassa, oisko ollu mangusteja, en tiä. Ja se köysisysteemi mihin Sami ja äiti meni, mä en uskaltanu. Ne jellonat, joista yks raapas Samia ja toinen kakki äitin housuille. Se zulukylä lauluineen, jotain muistan sieltä. Joku iso harmaa kivi oisko johannesburgissa missä oli paljon nimiä. Meiän talon yläkerta ja siellä jotain pomppimisia, yritettiin matkia niitä zuluja ku ne tanssi hianosti. Samin kanssa pihalla, yritetään puhua englantia. Ampiaisia roskiksen kannessa. Gold Reef city. Tukkilasku. Niitä jalokiviä laatikollisia siellä jossain, keräiltiin niistä kivoimmat. Kultahippuja kans. Kultaharkon valamista päÄstiin kattomaan. En uskaltanu mennä ite kultakaivokseen, pelotti et se räsähtää meiän niskaan ku ollaan siellä. Pelotti Samin ja äitin puolesta ku ne meni sinne, iskän kaa olin. Ja mitäs kaikkea muuta. Taisin olla ehkä viisvee sillon?

Eilen ol prom. Oli hassua nähä kaikki hianosti pukeutuneina ja pänttäytyneinä. Ehkä eniten omaa pärstääni ihmettelin, yhtään meinannu tunnistaa itteäni peilistä. Rosalien kaverin päästin mut ehostamaan, ja joka leikkiin ryhtyy... Oli kyl ihan hiano ilta. Ärsytti vaan too kavaljeerisysteemi, kun tuntu et on pakko olla jonkun kaa. Ja jos tuut yksin sanot ettet ois halunnukkaan. Mua ny yks oli pyytäny ja sen kaa sit mentiin kavereina, mut sen äeti vähän turhan paljo ehk innostu, halus valokuvata hianoa paria vähän jokapaikassa missä oli kiva tausta. Että oli vähän rasittavaa. Vaan niitten suku oli järkänny jotkut pienet kestit ennen promia, lähinnä just noitten valokuvien ottamiseeen. Et sit siellä pääsin taas uusiin ihmisiin tutustumaan, mikä oli ihan kivaa. Se ite prom oli keskustan hianossa hotellissa, oli ihan loistavaa ruokaa, yhtään kyl tiä mitä se sisäls. Mut alkupalat ja keitot ja jälkkärit ja kaikki. Ja kerrankii joku uskaltanu maustaa jotain ruokaa, kun useimmiten on just sitä et "kusitjosjokueitykkää". Tosi hyvää oli. Tanssimaan en sit hirveesti innostunu, jos tota ny tanssimiseks voi sanoa. Oli siel yks ihan virallinen valssi, vaan pakko kyl sanoo et Suomessa kyllä osataan paremmin. Wanhoihin sentäs harjotellaan vähän, mut tätä oli lähes naurettava kattoa. Kun ns. koviksetkin pyöri ihan miten sattuu, mitenkään musiikin tahdissa, aina ees kolmitahtista, ne näytti lähes lapsilta liian hianoissa vaatteissa. Yleissivistys pliis! Ei niin että ite osaisin yhtään sen paremmin :D Mut oli kyl haikeeta, ku oli vika kerta ku nään noi immeeset. Osan vielä tässä viikon aikana, mut suurimmalle osalle piti sanoa hehei. Oli vähän tippa linssissä. Vaan kyllä mulla on ikävä kaikkia immeesiä siellä, kiva tulla kotiin taas. Tosi hassua ajatella et äiti tulee tänne lauantaina! Aikas kivaa :)

Uujea!!

Nyt pitää jonnekkii hehkuttaa!! Oikeesti tosi innolla odotan tota tulevaa viikonloppua ja nyt täällä jo ihan pompin innoissani. Hyviä uutisia sen kun tulvii vaan aiheesta. Maanantaina olin tyyliin että niin.. mitäs sitä keksis ny tulevalle viikonlopulle. Sit tiistaina muistinkin että hei hetkinen, se mun partion kesäleiri onkii nyt tällä viikolla eikä viikon päästä. [Välikommenttina että niin eräillä täällä on vielä koulua semmoset parisen viikkoa...] Ja olin että jee vähänkö kivaa! Noi partiolaiset on oikeesti tosi hauskoja ihmisiä nyt ku tunnen ne hyvin ja oon porukassa mukana. Että kokonainen viikonloppu ihanien ihmisten seurassa. Piti torstain partiokokoukseen viedä kaikki varusteet, kun ne tulee perjantaina hakemaan meiät suoraan koulusta. Näinhän ne sano. Ja nyt sainki vahingossa selville että noilla on semmonen salajuoni, noilla meiän vetäjillä. Lähtöhän onkin jo torstaina heti partiokokouksen yhteydessä!!! Sinänsä tyhmää että jo satuin löytämään ton lapun minkä mun hostvanhemmat oli allekirjottanu että Silja saa olla perjantaina poissa koulusta, kun nyt ei tuu sitä yllätystä sit torstaina että MITÄääHHHJEEEvÄhänkömahtavaa, mikä ois kans aikas siistiä. Vaan toisaalta nyt mä odotan vielä viis kertaa innokkaammin tota viikonloppua. Ja mut tuntien mä oisin jättäny puolet tavaroista kotiin pakkauksen kiireessä, ajatellen että perjantaina sit otan tän ja tän ja tän mukaan kouluun. Vähänkö tosta tulee mahtava reissu!

QCssä taas

Oli ihan mahtava reissu. Michigan on just siisti paikka. Aika vaan vierähti niin mahottoman nopeesti, mä en yhtään käsitä kuin se silleen hujahti. Sitä heräs aamulla ja humps sitte mentiinki jo taas nukkumaan ja humps sinne läksin ja nyt oon täällä taas, Québekissä. Kiitoksia Kaisa sulle ja sun ihanille hosteille!! Mulla ainaskii oli ihan mahtava viikko siellä teillä.

Bellevillessä heti ku sinne saavuin, oli samana iltana Kaisan prom. Oli jotenki hassua olla siellä kaikkien tuntemattomien siististi pukeutuneitten ihmisten joukossa. Vielä hassumpaa oli että ihmiset tuli mulle juttelemaan. Suomessa ei ikinä kukaan uppo-outo ja täällä Québekissä nyt ainaki tuolla meiän koulussa ihmiset on tosi kylmiä kaikkea vierasta kohtaan. Sentääs koulun ulkopuolella kaikki on tosi puheliaita ja avoimia täälläkin.

Nyt illalla meillä oli koulussa semmonen Gaala, minne oli kutsuttu kaikki ne jotka ansaitsi kunniamaininnan jostain (tyyliin koulumenestys, ahkeruus ja sinnikkyys etc.). Mä sit sain semmosen pienen lasipystin mihin oli liimattu kiinni kuva Samuel-De Champlainista, siitä heebosta joka aikoinaan perusti Québekin, jonka mukaan meiän koulu on nimetty. Pysti oli siis vuoden taiteilijalle (tai jotain vastaavaa). Sen lisäks sain jonkun diplomin vai minkälie parhaasta enkun arvosanasta. Tai siis en saanu diplomia kun ne oli kadottanu sen, mutta kuitenkin. Täällä nyt enkussa tarvii kovin hyvä olla ollakseen hyvä.

Koulua on vielä ykstoista päivää jälellä, joista puolet on jotain kokeita kait.. Ja Suomeen puolentoista kuukauden kuluttua. Vähänkö aika on menny ja menee nopeesti. Ja vitsi mua taas väsyttää ihan hirveesti.