Kesäkesä

Oli muutes ihan MAHTAVA partioleiri!! Tadoussak on ihana paikka, siel on tosi hianoja maisemia, paaljon vuoria, hiano vuono ja vesiputous ja kaikkea kivaa. Meiän leiripaikka män suoraan mun suosikkeihin. Etenkin auringonnousu ja -lasku oli tosi kauniita, siellä kallioilla meren rannalla vietettiin iltaa, ihaillen bélugoita (mitälie maitovalaita onkaan) jotka siitä ohi uiskenteli. Niitä oli kymmeniä! Tadoussakissa oli samaan aikaan jotkut laulufestivaalit joten sinne pikkuseen suloseen keskustaan (pikkukylä oli) oli kertyny vähän kaikenmoista porukkaa. Siel oli kans paljon montréalilaisia, niillä on just ihana aksentti. Vai murre. Anyways.. Siitä laulupuolesta en hirveesti tiä, kun se osa niistä festareista oli rakennettu vähän kauempana päätieltä oleviin massiivisiin telttoihin, joissa ei hirveesti näyttäny mitään tapahtuvan, mitä ny jotain pientä sieltä välillä kuulu. Päätapahtumaa ois ollu kiva mennä kattomaan mutta eip päästy ku ei ollu tilaa enää. Se oli semmosessa pienessä poukamantapasessa, musikantit rannalla musisoimassa, katsomo kajakeilla vedessä, ois ollu varmaan aika siistiä. Vaan kun oltiin sen vert myöhässä liikenteessä nii eihän niitä kajakkeja enää riittäny. Vaan mentiin sit seuraavana päivänä melomaan sinne vuonoon ja päästiin tosi lähelle semmosta petit rorqualia (ehkä lahtivalas suomeks?) vaik ny ihan viereen kuitenkaan uskaltanu mennä. Ne on aika isoja otuksia. Mentiin kajakeilla kans vuonon toiselle rannalle ihailemaan semmosta vesiputousta jonka nimi on aika osuvasti Pissivä Karibu. Se oli semmonen vesinoro mikä tuli jostain korkeelta sen vuoren lähes pystysuoralta jyrkänteeltä, missä jotenkii ihmeen kaupalla kummiski puita kasvo. Sen vesiputouksen lähde oli just sopivasti piilossa ettei nähny mistä se vesi oikeen tulee.

Se kidnappaus onnistu aikas hyvin. Siinä sitte kikattelua välillä piti pidätellä. Kerran ne jotain kysy ku näki kyltin missä luki Tadoussak 60km, että mitÄs tää on, eikös me ollakaan vaan menossa johkui pesäpallo-otteluun ja leiriruokia ostamaan? Vastauksena sitte että mitääh, St-Siméonissahan me vaan ollaan. Mikä oli ihan tottakin. Lautallakin mentiin eikä kukaan kysyny yhtään mitään. Vasta ku noi mein vetäjät pysäytti auton kysyäkseen neuvoa jostain ku ne oli vähän kai eksyny nii sit samassa autossa ollu kysy multa et eiks täÄ sust oo vähän epäilyttäväÄ? Repesin. Kolmen tunnin automatkan jälkeen vasta tommosia kysyy. Noh mentiin sitte toisen auton immeesiä moikkaamaan ja mun kaa samassa autossa ollu kysy niiltä et missä vaiheessa niille valkeni. Toinen vastas et siinä joskus puol ysin-ysin maissa ku ei mentykään takas kololle. Toinen kysy et niin mikä valkeni?

Montréalissa kävin kahtena viikonloppuna peräkkäin hostien kaa. Eka käytiin safarilla, kirahveja ja puffeleita pääsin näkemään. Se oli semmone pieni autokierros. Lyhyt matka, vaan män kolme-neljä tuntia sen kiertämiseen, kun siellä oli niin loputtomasti niitä autoja. Vähän pilas sen tunnelman, ne autot. Mut muuten oli kyl kivaa. Onnistuin jopa kärtsäyttämään itteni kun Marcin auton lavalla istuin. Ja hei mä haluun joku päivä takas Etelä-Afrikkaan! Yrittäny muistella niitä aikoja. Jotain hassuja pieniä muistoja sieltä. Paljon elukoita warm bathin uima-altaassa, oisko ollu mangusteja, en tiä. Ja se köysisysteemi mihin Sami ja äiti meni, mä en uskaltanu. Ne jellonat, joista yks raapas Samia ja toinen kakki äitin housuille. Se zulukylä lauluineen, jotain muistan sieltä. Joku iso harmaa kivi oisko johannesburgissa missä oli paljon nimiä. Meiän talon yläkerta ja siellä jotain pomppimisia, yritettiin matkia niitä zuluja ku ne tanssi hianosti. Samin kanssa pihalla, yritetään puhua englantia. Ampiaisia roskiksen kannessa. Gold Reef city. Tukkilasku. Niitä jalokiviä laatikollisia siellä jossain, keräiltiin niistä kivoimmat. Kultahippuja kans. Kultaharkon valamista päÄstiin kattomaan. En uskaltanu mennä ite kultakaivokseen, pelotti et se räsähtää meiän niskaan ku ollaan siellä. Pelotti Samin ja äitin puolesta ku ne meni sinne, iskän kaa olin. Ja mitäs kaikkea muuta. Taisin olla ehkä viisvee sillon?

Eilen ol prom. Oli hassua nähä kaikki hianosti pukeutuneina ja pänttäytyneinä. Ehkä eniten omaa pärstääni ihmettelin, yhtään meinannu tunnistaa itteäni peilistä. Rosalien kaverin päästin mut ehostamaan, ja joka leikkiin ryhtyy... Oli kyl ihan hiano ilta. Ärsytti vaan too kavaljeerisysteemi, kun tuntu et on pakko olla jonkun kaa. Ja jos tuut yksin sanot ettet ois halunnukkaan. Mua ny yks oli pyytäny ja sen kaa sit mentiin kavereina, mut sen äeti vähän turhan paljo ehk innostu, halus valokuvata hianoa paria vähän jokapaikassa missä oli kiva tausta. Että oli vähän rasittavaa. Vaan niitten suku oli järkänny jotkut pienet kestit ennen promia, lähinnä just noitten valokuvien ottamiseeen. Et sit siellä pääsin taas uusiin ihmisiin tutustumaan, mikä oli ihan kivaa. Se ite prom oli keskustan hianossa hotellissa, oli ihan loistavaa ruokaa, yhtään kyl tiä mitä se sisäls. Mut alkupalat ja keitot ja jälkkärit ja kaikki. Ja kerrankii joku uskaltanu maustaa jotain ruokaa, kun useimmiten on just sitä et "kusitjosjokueitykkää". Tosi hyvää oli. Tanssimaan en sit hirveesti innostunu, jos tota ny tanssimiseks voi sanoa. Oli siel yks ihan virallinen valssi, vaan pakko kyl sanoo et Suomessa kyllä osataan paremmin. Wanhoihin sentäs harjotellaan vähän, mut tätä oli lähes naurettava kattoa. Kun ns. koviksetkin pyöri ihan miten sattuu, mitenkään musiikin tahdissa, aina ees kolmitahtista, ne näytti lähes lapsilta liian hianoissa vaatteissa. Yleissivistys pliis! Ei niin että ite osaisin yhtään sen paremmin :D Mut oli kyl haikeeta, ku oli vika kerta ku nään noi immeeset. Osan vielä tässä viikon aikana, mut suurimmalle osalle piti sanoa hehei. Oli vähän tippa linssissä. Vaan kyllä mulla on ikävä kaikkia immeesiä siellä, kiva tulla kotiin taas. Tosi hassua ajatella et äiti tulee tänne lauantaina! Aikas kivaa :)

Uujea!!

Nyt pitää jonnekkii hehkuttaa!! Oikeesti tosi innolla odotan tota tulevaa viikonloppua ja nyt täällä jo ihan pompin innoissani. Hyviä uutisia sen kun tulvii vaan aiheesta. Maanantaina olin tyyliin että niin.. mitäs sitä keksis ny tulevalle viikonlopulle. Sit tiistaina muistinkin että hei hetkinen, se mun partion kesäleiri onkii nyt tällä viikolla eikä viikon päästä. [Välikommenttina että niin eräillä täällä on vielä koulua semmoset parisen viikkoa...] Ja olin että jee vähänkö kivaa! Noi partiolaiset on oikeesti tosi hauskoja ihmisiä nyt ku tunnen ne hyvin ja oon porukassa mukana. Että kokonainen viikonloppu ihanien ihmisten seurassa. Piti torstain partiokokoukseen viedä kaikki varusteet, kun ne tulee perjantaina hakemaan meiät suoraan koulusta. Näinhän ne sano. Ja nyt sainki vahingossa selville että noilla on semmonen salajuoni, noilla meiän vetäjillä. Lähtöhän onkin jo torstaina heti partiokokouksen yhteydessä!!! Sinänsä tyhmää että jo satuin löytämään ton lapun minkä mun hostvanhemmat oli allekirjottanu että Silja saa olla perjantaina poissa koulusta, kun nyt ei tuu sitä yllätystä sit torstaina että MITÄääHHHJEEEvÄhänkömahtavaa, mikä ois kans aikas siistiä. Vaan toisaalta nyt mä odotan vielä viis kertaa innokkaammin tota viikonloppua. Ja mut tuntien mä oisin jättäny puolet tavaroista kotiin pakkauksen kiireessä, ajatellen että perjantaina sit otan tän ja tän ja tän mukaan kouluun. Vähänkö tosta tulee mahtava reissu!

QCssä taas

Oli ihan mahtava reissu. Michigan on just siisti paikka. Aika vaan vierähti niin mahottoman nopeesti, mä en yhtään käsitä kuin se silleen hujahti. Sitä heräs aamulla ja humps sitte mentiinki jo taas nukkumaan ja humps sinne läksin ja nyt oon täällä taas, Québekissä. Kiitoksia Kaisa sulle ja sun ihanille hosteille!! Mulla ainaskii oli ihan mahtava viikko siellä teillä.

Bellevillessä heti ku sinne saavuin, oli samana iltana Kaisan prom. Oli jotenki hassua olla siellä kaikkien tuntemattomien siististi pukeutuneitten ihmisten joukossa. Vielä hassumpaa oli että ihmiset tuli mulle juttelemaan. Suomessa ei ikinä kukaan uppo-outo ja täällä Québekissä nyt ainaki tuolla meiän koulussa ihmiset on tosi kylmiä kaikkea vierasta kohtaan. Sentääs koulun ulkopuolella kaikki on tosi puheliaita ja avoimia täälläkin.

Nyt illalla meillä oli koulussa semmonen Gaala, minne oli kutsuttu kaikki ne jotka ansaitsi kunniamaininnan jostain (tyyliin koulumenestys, ahkeruus ja sinnikkyys etc.). Mä sit sain semmosen pienen lasipystin mihin oli liimattu kiinni kuva Samuel-De Champlainista, siitä heebosta joka aikoinaan perusti Québekin, jonka mukaan meiän koulu on nimetty. Pysti oli siis vuoden taiteilijalle (tai jotain vastaavaa). Sen lisäks sain jonkun diplomin vai minkälie parhaasta enkun arvosanasta. Tai siis en saanu diplomia kun ne oli kadottanu sen, mutta kuitenkin. Täällä nyt enkussa tarvii kovin hyvä olla ollakseen hyvä.

Koulua on vielä ykstoista päivää jälellä, joista puolet on jotain kokeita kait.. Ja Suomeen puolentoista kuukauden kuluttua. Vähänkö aika on menny ja menee nopeesti. Ja vitsi mua taas väsyttää ihan hirveesti.

C ya later Québec

Viiitsi nyt jänskättää!! Meen huomenna Kaisa-serkkua moikkaamaan Michiganiin tonnenaapurimaahan. Nyt oon matikantunnilla ja täällä fiilistelen jo lähtötunnelmissa, kauhistellen että mitä kaikkea mä oon oikeesti unohtanu tehä ennen lähtöä. Oikeesti tulee tosi kiire koulun jälkeen kaiken pakkaamisen sun muun kanssa, vielä pitäis ehkä amerikan dollareitaki jostain saada. Saa nähä tuleeko ens yönä hirveesti nukuttua. Ja mites sitä sit selviää kaikista noista lentokonehommeleista! Lentokoneet itessään ei pelota, ne on ihan mukavia kapistuksia ja jos on hyvä sää niin näkee kivoja maisemiakin. Lähinnä kaikki se mitä siellä lentokentällä sitten pitää ihmetellä. Pitää osata mennä oikeeseen paikkaan oikeaan aikaan ja vielä pitäis tietää mitä papereita kuuluu mistäkin hakea ja mitä lappusia kenellekin ojentaa että pääsee koneeseen tai toiseen maahan. Amatsing rakea muistellen tai jotain? Vaan eiköhän siellä apua saa jos tarvii. Tiä sit millä kielellä, mutta apua kuitenkin. Mun enkku on ihan möhnää vaan, saa nähä ottaako siitä Kaisakaan selvää. Kentillä luulis ranskaakin ihmisten puhuvan niin enköhän mä pärjää... :D
Vielä kovin tarkkaan tiädä mitäs kaikkea siellä sitte. Samana iltana ku meen sinne on mun serkun prom, johon se kutsu mut mukaan vieraaks. Viime viikonloppuna oli sit tietty tää mekkorumba ku piti jostain jotain pyjamaa sinneki löytää. Löysin aikas kivan semmosen, saa sit nähä kelpaako se siellä Suomessa sit wanhoissa jos neki sit tanssin, en tiä. Ja sit tietty mun bal de finissants täällä, täkäläinen prom. Voin sit verrata hih.
On vaan niin kesäfiilis oikeesti! Lomalla oon ja lomalle meen. Mä just eilen illalla, ku nukkumaan olin menossa, kattelin että mitääs mitäs, mun huoneessaki oli kakskyt kuus astetta lämmintä. Että tiä sit mitä siel ulkona lukema näytti, mutta kuuma oli. Sentääs ruokavälkällä eilen pääsin pihalle pomppimaan. Tosi hassua ku aurinko porottaa tasan suoraan ylhäältä. En nyt muista tekeekö se Suomessa niin? Ei kai? Mut silleen et mihin päin tahansa käännyt, näkyy vaan valoa, vaan aurinkoa et nää ellet kato suoraan ylöspäin. Siitä tulee tosi outo olo. Vähän niinku ei enää tietäis missä sitä oikeen on. Tai siis ikäänku kadottaa ilmansuunnat tai suuntavaiston tai jotain, vai miten sen nyt vois selittää... Ja kans nää tuoksut! Tosi hassua miten tulee niin vahvasti kaikkia muistoja mieleen ihan vaan kävellessä koulusta kotiin. Ja täällä on omenapuita ihan joka paikassa kukkimassa, ne tuoksuu kodille ja kesälle. Ja tuomi kukkii. Ja sit se mitä meillä on kotona etupihalla se missä on niitä hassuja liloja tertuissa olevia kukkia. Mikskä sitä nyt sit kutsutaan, en enää muista. Mä vaan en yhtään enää osaa kuvitella tätä kaupunkina, ku kaikki paikat on ihan vihreenä ja tuoksuu oikeesti hyvälle joka paikassa, eikä autojakaan tossa ihan meiän nurkilla silleen näy.
Nyt pitää mennä..

Hejssan

Nyt sentään jostain saa vähän revittyä aikaa tännekin kirjoittamiseen. Ollaan siis musantunnilla ja kun opettaja ei ole paikalla, niin tultiin sijaisen kanssa tänne tietokoneluokkaan. Mistään tehtävänannosta en tiedä mitään, joten ehkä sitä on tarkoitus vaan datailla?

Käytiin taas Lorinan kaa Place Laurierissa shoppailemassa ja Wanhassa Québekissä kävelyllä. Sen kaa on vaan jotenki niin helppoa. Voi vaan puhua vapaasti ihan mistä vaan vähän millä kielellä tahansa ja tulee oikeesti ymmärretyks. Lähinnä me puhutaan enkkua, välillä ranskaa, jos ei muuten niin ihan vaan täydentämään englantia siinä missä ei oikeaa sanaa tiedä. Puhuttiin vähän semmosesta et ois muutes aika siistiä jos se tulis (tyyliin ens vuonna) meille pariks viikoks, ja sit (ei ihan heti perään) mä menisin niille pariks viikoks Saksaan. Ois aikas siistiä.

Kotona on vähän rankkaa, kun noi karjuu ihan jatkuvasti toisilleen, ihan typeristä syistä. Ja toiset karjuu takasin vähintään yhtä lujaa, ihan vaikka vaan seuratakseen esimerkkiä. Ei sitä oo sivustakaan kiva kuunnella. Saan mäki kyllä oman osani tosta, kun pikkuneiti kohdistaa kapinansa ihan kaikkia kohtaan, koiraakin se on alkanu läpsimään. Platon tosin on aika mielettömän raivostuttava, mut en mä tiedä voiko sitä syyttää siitä että se on opetettu huonoille tavoille.
Toki on kivojakin hetkiä. Etenkin toi kaksvee Victor on just niin sulonen välillä. On vaan jotenki niin ihanaa seurata sen temmellystä ja kasvua. Se ymmärtää jo tosi ison osan siitä mitä sille puhutaan ja se osaa sanoa jo aika monta sanaa sinnepäin. Ja se osaa sanoa ranskaks mä rakastan sua, ja se tietää mitä se tarkottaa. Se on vaan niin sulonen ku se pyytää päästä syliin ja sit se sanoo Je t'aime. Se vaan on niin mahottoman piristävää etenki jos muuten on ollu tyhmä päivä. Se kans halaa koiraa ja mutisee sen korvaan ties mitä. Välillä, jos vaikka lastenvahti on lähössä kotiinsa illalla, Victor huutaa salut Natalie! ja vilkuttaa molemmilla käsillään. Ja tottakai se sit innostuu huutamaan Salut kaikille muillekki. Salut papa. Salut maman. Salut Silja. Bye bye! On muutes aika älyttömän sulonen tapaus.

Koulussa oon jotenki ottanu etäisyyttä niihin kavereihin kenen kaa oon eniten hengaillu. En vaan jaksanu ku ne ei ikinä oikeen puhunu mulle, eikä mullakaan itseasiassa ollu niille mitään sanottavaa. Nyt oon sit tutustunu taas moneen uuteen ihmiseen. Näitä en vielä tunne kovin hyvin, mutta vaikuttaa aika mukavilta ihmisiltä. Ja mun entisetki kaverit on alkanu puhumaan mulle enemmän, nyt ku vietän vähemmän aikaa niitten kaa. Mielenkiintoista.
Koulu menee hyvin, saatiin tokarit tossa joskus. Ei nyt satu olemaan käsillä too tokari täällä tietsikkaluokassa, niin enpäs kirjota niitä tänne, häähää. Just tänään mulla oli semmonen pienimuotonen esitelmä luokan edessä ranskantunnilla. Piti analysoida joku mainos. Se oli itseasiassa aikas hauskaa, ja täällä saa oikeesti tosi helposti kontaktin kuulijoihin, ihan jo vaan siks etten oo täkäläinen ja ku ne haluu kuulla kuin mimmoselta mun ranska kuullostaa, sisällöllä itellään ei niinkään oo väliä.

Heh, nyt tuli joku kurkkimaan olan takaa että «ÄÄ mä en ymmärrä mitään tosta mitä sä kirjotat». Aika hyvinhän tässä sai tän tunnin kulumaan kirjotellessa. Laitoin muutes kuvia taas jonnekki päin nettiä, meilatkaa mulle tein sähköpostiosote niin pistän tulemaan linkkiä+passia millä ne pääsee näkemään.

Melko tarkkaan kolmen kuukauden päästä sitä ois jo niinku takasin Suomessa. Jotenki hassu ajatus. Mutta sitten törmäillään.

Joku seittemän kuukautta Québekissä (wää aika karkaa käsistä!)

Vitsi toi tänpäivänen hissankoe tuntu niin helpolta ettei oo tottakaan. Huihai jotain merkantilismia sinne tänne vaan. Vika tehtävä oli joku kirjotustehtävä, piti raapustaa joku sivun mittanen teksti. Mulla ei aika ihan riittäny, alotin sen 25. tehtävän ku oli enää viis minuuttia tunnista jälellä. Hirveesti siinä ei sit miettiny, heivautti vaan puol sivua tekstiä sinne ja sillä sipuli. Ja opettaja nyt päätti ettei se arvostele sitä vikaa tekstiä ollenkaan, ku puol luokkaa ei ollu sitä ehtiny ees alottaa. Mulla on tosi loma-olo. Läksyjä on miljuuna kertaa enemmän ku aikasemmin ja meillä on kokeita joka toinen päivä. Vaan yhtään en jaksa stressata. Ehkä se on toi sää. Viime viikolla oli plus kuustoista, ihan kunnon kesäfiilis tuli. Sit tosin maanantaina sato parikytä senttiä lunta, mut oli kyl semmonen hiano myrsky taas, et kai mä nyt tosta loskastaki sit jaksan tän viikon vielä nauttia. Ulkona kymmenen astetta tällä hetkellä, että eiköhän toi hanki tuolta aika pikapikaa katoa. On jotenki niin tosi onnellinen olo. Haluis vaan pihalle hyppimään ja pomppimaan. Kotona täällä ei iltasin oo oikeestaan mitään tekemistä, ei löydy ees enää mitään mielenkiintosta luettavaa. Vois ehkä koulun kirjastossa kävästä, vaan sitä varten pitäis jostain mun laatikonpohjalta löytää mun täkäläinen opiskelijakortti, jolla niitä kirjoja saa lainattua. Mulla alkaa pikkuhiljaa mun huoneen lattia täyttymään tavaroista, vaikkei toi nyt ihan vielä oo yhtä kamalassa kunnossa ku mun huone kotona Suomessa, olettaen että se on edelleen samassa kunnossa kuin sillon kun lähdin. Etenki nyt ku noi kaks vanhinta pientä hostsisarusta on ollu mun huoneessa yökylässä pari yötä, ni sinne on kerääntyny vähän muittenki tavaroita, ja ku se niitten patja vie niin paljon tilaa, niin ei siellä oikeestaan missään enää mahdu kulkemaan kunnolla.

Pääsiäisenä meen ehkä moikkaamaan mun Kaisa-serkkua tonne naapurimaahan, kun se on siellä vaihdossa tän vuoden. Vois muutes olla aika hauskaa törmätä, ku ollaan molemmat tälleen reissussa. Suomenkieltä pääsin harjottelemaan jo viime viikolla vähän ku Nina (jonka kaa sillon joskus aikoinaan lentokoneilin tänne, se vaan jatko viel eteenpäin Sept-îlesiin tonne pohjoseen) tuli hostsiskonsa kaa mua moikaamaan tänne Québekkiin. Oli tosi outoa puhua suomea, eikä ajatus oikeen halunnu kulkea tarpeeks nopeesti. Välillä oikeesti aivoissa löi ihan tyhjää, ku ei kyenny ajattelemaan enää yhtään millään kielellä. Oli tosi hämmentävä olo. Vaan oli aikas kiva viikonloppunen.

Silja on vähän väsyny

Ehkä viikkoon nukkunu kunnolla koulujuttujen takia. Ja viikonloppuna joku seittemän tuntia unta vaan, viime yönä kuus tuntia. Tää tuntien laskeminen on aika turhaa, tosin ainaki mulla on hyvä syy olla väsyny; Silja, Silja.. et oo nukkunu tarpeeks.

Viikonloppuna oli partiolaisten lentopalloturnaus. Joku 500 mun ikästä partiolaista ihan mahtavan kokosessa sokkelokoulussa perjantaista sunnuntaihin. Oli ihan kivaa. Odotin vähän enemmän, mutta täkäläiset osottautu tylsiks. Tai sit mä oon tylsä. Mut too ilmapiiri tuol oli vaan liian kilpailuhenkinen, tyyliin: "Ai moi, miks sä mulle puhut, sä et kuulu meiän porukkaan". Huoh. Sinänsä huvittavaa tosin. "Ai oot suomalainen? Joojoo. Ja mä tuun Belgiasta." Mitäs siihen sit osas sanoa. En mä omasta mielestäni kovin quebekiläisestä mee. Mutta ihan miten vaan. Kai sen voi ottaa positiivisena palautteena. Mutta oli muuten ihan mahtavan hauskaa!! Käytiin Dollaramassa (semmonen kauppa mistä saa yhellä tai kahella dollarilla melkein mitä krääsää tahansa) meiän volley ball ottelujen jälkeen. Ostettiin jokaselle meiän ryhmän jäsenelle semmonen lelupyssy joka ampuu niitä semmosia punasia imukuppeja. Siellä sokkelokoulussa oli aikas siistiä niillä leikkiä. Ja käytiinpä muutamilta ryhmänohjaajilta kysymässä tehtäviä. Eli siis käytiin "pidättämässä" ihmisiä niitten kuvauksen perusteella ja käytiin viemässä puhutteluun. Pidätyksen syyn piti toki olla hyvä, syitä oli esim. pommiin nukkuminen (rynnäköitiin huoneeseen jossa kohde nukku ja passitettiin se syömään päivällistä, ku tarjoilua oli enää viis minuuttia jälellä). Niitten ilmeet oli aika näkemisen arvosia. Ja jos en vielä maininnut, niin tiedoksi vaan että mua väsyttää ihan mielettömästi.

Tjoo. Nyt on sentään hiihtoloma tännekin saapunut. Tosin tänään heräsin aamukuudelta. Ja eilinen pullan leipominen vei yllättävän paljon aikaa ku väsyneenä sitä yritti tehä. Ihan tarkkaan en tienny mihin olin menossa, kunhan bussipysäkille muita vaihtareita odottamaan ja sieltä bussilla nro 800X Sainte-Foyhin, josta kyydillä eteenpäin jonnekin. Oli mulle tosin kyllä mainittu että mitä me mennään tekemään, mutta jotenki olin vaan eilisen illan väsyn ansiosta onnistunu kyseisen asian ohittamaan. Veikkasin skidoon tapasta ja cabane au sucre'a. Aika lähelle osu, koiravaljakkoilemaan mentiin, ja sen jälkeen kunnon lounasta ja tuoreita vaahterasiirappinekkuja syömään (jotain vaahterasiirapin ja sokerin seosta lumeen valutettiin ja käärittiin tikun ympärille. Aikas hyvää). Joskus muutama vuos sitte käytiin haskien kaa valjakolla pyörähtämässä, mut en mä vaan muistanu et se on noin ihanaa. Mentiin pareittain, niin et oli 5-6 koiraa vetämässä yhtä kelkkaa, toinen istu kyydissä koirankakkasateessa ja toinen ohjas, yrittäen vältellä puihin törmäämistä. Kyllä tykkäsin! Ja ois niin kiva mennä uudestaan. Tota vois tehä vaikka kuin kauan. Vähänkö ois siistiä joku koiravaljakkovaellus.

Saapas (kenkä) nähdä mitä sitä nyt sit loppulomalla tekis. Nyt on niin väsy olo vaan etten osaa miettiä sen pidemmälle. Vaan paikallani en malta lomaani viettää. Ihan tarpeeks on jo tullu löhöiltyä. Jos ei muuta niin vois käydä sukset hankkimassa jostain ja kaikkeamikäeteentulee-syövän Platonin kanssa "metsään". Ja ihmisten kaa jonnekin. Emmäätiä. Voisin mennä tekemään jotain tälle mun väsymykselle.