Joku seittemän kuukautta Québekissä (wää aika karkaa käsistä!)

Vitsi toi tänpäivänen hissankoe tuntu niin helpolta ettei oo tottakaan. Huihai jotain merkantilismia sinne tänne vaan. Vika tehtävä oli joku kirjotustehtävä, piti raapustaa joku sivun mittanen teksti. Mulla ei aika ihan riittäny, alotin sen 25. tehtävän ku oli enää viis minuuttia tunnista jälellä. Hirveesti siinä ei sit miettiny, heivautti vaan puol sivua tekstiä sinne ja sillä sipuli. Ja opettaja nyt päätti ettei se arvostele sitä vikaa tekstiä ollenkaan, ku puol luokkaa ei ollu sitä ehtiny ees alottaa. Mulla on tosi loma-olo. Läksyjä on miljuuna kertaa enemmän ku aikasemmin ja meillä on kokeita joka toinen päivä. Vaan yhtään en jaksa stressata. Ehkä se on toi sää. Viime viikolla oli plus kuustoista, ihan kunnon kesäfiilis tuli. Sit tosin maanantaina sato parikytä senttiä lunta, mut oli kyl semmonen hiano myrsky taas, et kai mä nyt tosta loskastaki sit jaksan tän viikon vielä nauttia. Ulkona kymmenen astetta tällä hetkellä, että eiköhän toi hanki tuolta aika pikapikaa katoa. On jotenki niin tosi onnellinen olo. Haluis vaan pihalle hyppimään ja pomppimaan. Kotona täällä ei iltasin oo oikeestaan mitään tekemistä, ei löydy ees enää mitään mielenkiintosta luettavaa. Vois ehkä koulun kirjastossa kävästä, vaan sitä varten pitäis jostain mun laatikonpohjalta löytää mun täkäläinen opiskelijakortti, jolla niitä kirjoja saa lainattua. Mulla alkaa pikkuhiljaa mun huoneen lattia täyttymään tavaroista, vaikkei toi nyt ihan vielä oo yhtä kamalassa kunnossa ku mun huone kotona Suomessa, olettaen että se on edelleen samassa kunnossa kuin sillon kun lähdin. Etenki nyt ku noi kaks vanhinta pientä hostsisarusta on ollu mun huoneessa yökylässä pari yötä, ni sinne on kerääntyny vähän muittenki tavaroita, ja ku se niitten patja vie niin paljon tilaa, niin ei siellä oikeestaan missään enää mahdu kulkemaan kunnolla.

Pääsiäisenä meen ehkä moikkaamaan mun Kaisa-serkkua tonne naapurimaahan, kun se on siellä vaihdossa tän vuoden. Vois muutes olla aika hauskaa törmätä, ku ollaan molemmat tälleen reissussa. Suomenkieltä pääsin harjottelemaan jo viime viikolla vähän ku Nina (jonka kaa sillon joskus aikoinaan lentokoneilin tänne, se vaan jatko viel eteenpäin Sept-îlesiin tonne pohjoseen) tuli hostsiskonsa kaa mua moikaamaan tänne Québekkiin. Oli tosi outoa puhua suomea, eikä ajatus oikeen halunnu kulkea tarpeeks nopeesti. Välillä oikeesti aivoissa löi ihan tyhjää, ku ei kyenny ajattelemaan enää yhtään millään kielellä. Oli tosi hämmentävä olo. Vaan oli aikas kiva viikonloppunen.