Wanhavuosi jää kohta taakse.. Kohta otetaan uusi vuosi käyttöön...

Huomenna on vuoden viimeinen päivä. Uudenvuoden aatto on aina ollu semmonen erityinen, sukulaisia ja ystäviä ollu meillä Samin synttäreitä (ja vähän uutta vuottakin) juhlistamassa. Aina on alotettu valmistelut ajoissa etukäteen, viimeistään saman päivän aamuna. Raketteja, jouluruokaa ynnä muita herkkuja, tinan valamista, rakkaita ihmisiä.. Pihalla hämärässä sormia lämmitetty roihun liekissä kun ei vielä sisälle halunnut mennä kun jotain jännää pauketta vielä räjähtäisi. Ja ainainen ihmettely siitä että sanotaanko tähtisädetikku vai tähtisadetikku. Tänä vuonna on perinne nyt kuulemma totaalisesti jätetty ainakin toistaiseksi tauolle vähän kaikkien taholta. Ja ainakin minulla tulee olemaan ihan erilainen aatto. Sitä kun ei täällä oikeastaan edes juhlisteta mitenkään, kun vasta Jour de l'An, uudenvuodenpäivä on se juhlapäivä. Tosin mennään me kai huomenna mäkeä laskemaan koko porukalla, mutta ihan muuten vaan eikä aaton takia.

Joulu tossa meni. Kai. Joulufiilikset kulutin loppuun jo marraskuun lopussa, ni ei enää oikeen jouluks riittäny. Aattona käytiin näitten perhetutuilla lahjoja avaamassa ja joulupäivänä käytiin kattomassa joku leffa. Välillä meinas olla vähän ulkopuolinen olo. En juuri tuntenu niitä perhetuttuja, ja ku noilla muilla taas oli niin paljon kaikkea juttua kaikesta mistä mulla ei ollu hajuakaan ni kai siinä vähän yksinäinen olo tuli. Ajoittain taas oli ihan kivaakin, mutta jälkeenpäin oli vähän orpo olo. Ja sitten ihmetellään että on ikävä.

Eilen käytiin luistelemassa. Sain luistimet kymmenellä dollarilla läheiseltä apuamikäsesanaon.. ei kirpputori, mutta semmonen missä myydään käytettyjä tavaroita, vähän niinku UFF. Käytiin luistelemassa. Oli ihan mukavan vilponen keli joten ei nuo muut kovin kauaa viihtyneet. Ite oisin voinu olla vielä kauemminkin.

Poutine aamuyhdeltä.. sen jälkeen nukkuu oikein maukkaasti.

Joulu kanalassa.

Huomenna on jouluaatto. Oikeesti pããs yllãttãmããn. Ja ylihuomenna tulee neljã kuukautta tãyteen. Onko siitã muka jo niin pitkã aika ku mã lãhin? Ihan mielettõmãn nopeesti menee aika. Kohtahan mã tuun jo kotiin. Löysin muuten mun ääkköset!! Onhan niitä tässä aikas pitkään etsitty... Vaan nyt kun on jo tottunu tãmmõsiin, ni näiten pisteitten käyttäminen on hankalaa.

Ihanaa kun on lomaa! Saa nähdä mitä tästä tulee kun on koko hostperhe pidemmän aikaa samassa paikassa samaan aikaan, kun ei-lomalla vähän harvemmin pysähdyttiin mitään juttelemaan tai yhdessä porukalla tekemään.

Viime perjantai oli ihan tosi hassu päivä. Mulla oli musiikkia vikalla tunnilla eikä me ees kaivettu soittimia esiin. C'est noël. Käy tekosyyks kaikkeen. On joulu. Ahtauduttiin porukalla yhteen pieneen äänieristettyyn huoneeseen ja juteltiin niitä näitä. Tai mä lähinnä kuuntelin kun en oikeen mitään sanottavaa keksiny. Kunnes sit yks ketä en tuntenu entuudestaan, nimen vaan tiesin, alko yhtäkkiä puhua mulle enkkua. Eikä mitään ranskanenkkua mitä täkäläiset puhuu, vaan ihan kunnon kunnon enkkua. Se kun on töissä sirkuksessa ni se on oppinu. Ja ainaki viime kesän se vietti kaliforniassa töissä. Mikäs siinä. Ja yhtäkkiä mulla oliki ihan mielettömästi sanottavaa ja ihmeteltävää. Hassua.

Illalla osallistuttiin partiolaisten kaa yksien joulujuhlien järjestämiseen. Ne oli semmoset joulujuhlat henkisesti jälkeenjääneille (pahoittelen jos ei ole oikea termi mutten nyt keksi parempaakaan ilmaisutapaa). Se jotenki taas avars mun maailmaa. Ku näki miten vaikeeta jonku elämä oikeesti voi olla. Ja miten pienistä asioista voi iloita.

Juhlia järjestämässä oli kans semmosia Katimavikiläisiä. Se on semmonen kanadalainen vapaaehtoisjärjestö; vuoden ajan ne kiertelee porukalla ympäri Kanadaa tehden erilaisia vapaaehtoisaktiviteetteja vai mitälie opiskellen samalla kieltä ja kulttuuria. Toi porukka on täällä Québekissä tammikuun puoleenväliin asti ja päätettiin jotain tehä ennenku ne lähtee. Ihan mukavia ihmisiä. Ranskaa ne ei juuri puhunu, joten puhuin siis englantia koko illankin. Kotiin kun lopulta pääsin, oli pää taas ihan pyörällä siitä että millä kielellä toimia. Meni vähän kaikki kielet sekasin.

Tänään kävin yhen saksalaisen vaihtarin kaa jouluostoksilla wanhassa quebecissä. On muuten ihan mielettömän kaunis paikka. Ens kerralla yritän muistaa kaivaa sen kameran sieltä marimekkolaukun pohjalta, tällä kertaa muistin sen vasta ku olin jo kauppakujat jättäny selän taakke. Oli ihan mielettömän ihanaa oikeesti puhua jonkun ihmisen kanssa kasvotusten! Meillä oli koko päivä aikaa ja koko ajan riitti juttua. Alkuun naureskeltiin että mitäs kieltä sitä sit käytettäis. Englantia päädyttiin lopulta puhumaan, vaikkakin mää sekottelin ranskaa väliin ihan vahingossa, ja aina en edes tiennyt jotain sanaa englanniksi niin joutui paikkailemaan. Mutta kyllä piristi ihan reippaasti kun pääsi jutskailemaan. Kyllähän sitä jotain rupattelee koko ajan kaikkien kanssa mutta ei se vaan oo yhtään sama asia. Ja jotenki se vaan oli niin ihana ihminen. Mennään ehkä lähipäivinä laskettelemaan. Jee.

Että alkaa pikkuhiljaa menemään paremmin ja paremmin. Jouluaattona (onks se muka jo huomenna??!) mennään noitten perhetuttavien luo kylään. Ja ehkä katoliseen yömessuun partiolaisten kaa. Ihan tarkkaan en tiedä huomisen ohjelmasta, selvinnee huomenna. Ja jouluruokaa tekee mieli! Pitänee tehdä niitä laatikoita joku päivä. Viel en oo ehtiny.

Mutta viettäkääs oikein ihanaa joulua, käykää joulusaunassa ja joulukirkossa, kattokaa joulurauhan julistus ja syökää oikeeta jouluruokaa. Joyeux Noël!!!

PS. Täällä muuten suurin osa sanoo joyeuses fêtes. Vähän niinku happy holidays. Ja synttäreillä toivotetaan bonne fête. Ja fête sitä ja fête tätä. Mutta mä toivotan ihan joulua. God jul!

Ja vielä muutama kuva näistä maisemista.

Tässä näkymää kuistilta. Noiden puiden takana alamäkeä yhä vain ja kaukana on joki. Tää on tosi vuoristoa. Mun koulumatka on pelkkää ylämäkeä. Kotiinpäin tuleminen kestääkin aina vähemmän aikaa kuin kouluun meneminen. Ja mietein että voisin hankkia pulkan ja laskea sillä kotiin asti. Ihan oikeasti olen harkinnut. Vaan en tiedä saisinko sitä mahtumaan kaappiin koulussa. Kaappini numero on 022. Ihan vain tiedoksi. Ja joka välitunnilla joudun sen numerolukon kanssa tappelemaan, kun se ei suostu yhteistyöhön.

Ja autolla kun ajellaan, niin välillä menee korvat lukkoon kun ajetaan nopeasti ylä- tai alamäkeä.

Muistan nauraneeni täkäläisten liikennemerkeille. Ensimmäisenä päivänä täällä, kun olin lentokentältä päässyt ja ajeltiin kotiopäin, niin tuns olevansa ulkomailla. Tasan kaikki kyltit missä lukee jotain paikannimiä on vihreitä, eikä tollon mistään saanut mitään selvää eikä mikään paikannimi sanonut yhtään mitään. Talot näytti hassuilta, kun katonharjat täällä on semmosia hassun vinkurakänkyröitä ja moni talo on kakskerroksinen ja toiseen kerrokseen vie semmoset talon ulkopuolella olevat vinkurakãnkyrãportaat. Kun yläkerrassa asuu eri ihmiset ku alakerrassa.

Tän kyseisen kyltin takana on semmonen massiivinen monttu, josta on vaikea saada kunnon kuvia ku se vaan on niin massiivinen, ja se on joka puolelta aidattu. Ja aidan päällä piikkilankaa nätisti.

Joku tommonen löyty lehtikasasta. Noi lehdet on haravoitu about 5x10 metrin kokoselta alueelta. Toi kasa on vähän levähtäny meiän riehumisen jäljiltä, mutta se oli semmonen vajaa metrin korkunen. Vartin urakka. Vaan paljon jäi haravoimatta...

Vaahteroita täällä on ihan joka puolella. Keltasiks män lehdet syksyllä. Vaan niin eri aikoina oli keltasinaan vaahterat, ettei semmosta kultasta jaksoa oikeestaan ollu, vaan oli vaaleenvihreetä ja keltasta miten sattu. Ensilumet ku tuli oli viel kaikissa puissa lehdet. Vaan oli ihan mielettömän kaunista.

Käytiin semmosessa näköalatornissa mistä näky ihan kohtuuhyvin koko kaupunki. Mitäs tästä nyt sit sanois. Iso kaupunki missä on paljon taloja. Mun tietääkseni vaan yks ainoo enkunkielinen high school, jossa siinäkin on vaan 400 oppilasta. Kun taas mun koulussa oppilaita on lähes tuhat. Ranskaa puhuu väki, englantia ei. Tänään käytin ensimmäistä kertaa täkäläisiä julkisia. Ja oikean bussipysäkin kun lopulta löysin, niin melkein tuli semmonen 'apuamiikstoimullepuhuu' -reaktio, ku bussipysäkillä ollut toinen henkilö alko jotain jutustelemaan. Mutta kai se on ihan normaalia. Bussissa taas ei sitten small-talkia ilmeisesti kuitenkaan harrasteta.

Moka on semmonen räsynukkekissa. Sitä saa heitellä ihan miten vaan eikä se sano yhtään mitään, vaikkei se tilanteesta nauttisikaan. Se joutuu välillä vähän noitten pienimpien kaltoin kohtelemaks. Victor kun halailee sitä ja antaa sille pusuja ihan yhtä paljon ku pehmoleluillensakin. Voi pientä.

Ja tässä täkäläisten ylpeydenaihe, Le château Frontnac. Se on 1800-luvun lopussa rakennettu linna, joka nykyään toimii hotellina. Ja ihan mielettömän luksusta on. Ja sen hisseillä on kiva leikkiä ku siel on niin mahottoman monta kerrosta. Wanha Québekki on muutenki tosi kivan näkönen. Turistihinnat tosin, mutta eihän sieltä mitään tarvitse ostaa, kun jo paikkojen kattominen on kivaa. Vaan eihän sitä voi olla ostamatta vaahterasiirappitikkaria vaahteransiirappikaupasta.

Mutta nyt on aika mennä nukkumaan vielä vähäksi aikaa. Tai paketoimaan viimeisiä paketteja. Hyvää joulua!

Jeepõõ

Onko nyt jo oikeesti muka viikonloppu? Mulla ei oo kolmen viimesen pãivãn aikana oo ollu yhtããn kunnollista koulupãivãã. Keskiviikkona iltapãivãn tunnit oli peruttu lumimyrskyn takia, torstaina pããsin skippaamaan iltapãivãn tunnit ku kãvin moikkaamassa hostpapan kaverin tyttãren luokkaa ku niillã on koko syksyn projektina ollu teemana La Finlande. Ne ties jo tosi paljon Suomesta ja ne kyseli kaikkia ihania kysymyksiã. Ettã oonko mã kãyny Korvatunturilla moikkaamassa joulupukkia, ja onko Petterin nenã oikeesti punanen. Lauloinpa niille vielã Jingle bellssien kertosãkeen suomeks ja heti ku ne hokas et mikã laulu on kyseessã, ne yhty mukaan ranskaks. Vive le vent. Tãnããn aamupãivãllã eri CEGEPpien edustajat oli tullu meiãn kouluun mainostamaan koulujaan. CEGEP on siis se mihin nãã voi mennã secondairen jãlkeen. Joku lukion ja amiksen risteytys kai. Ihan tarkkaan en tiedã. Ja on ollu tosi joulufiilis koko viikon. Ja nyt on ihan kunnolla luntakin. Kãytiin hostmaman kaa ruokakaupassa ja sen parkkipaikan vieressã oli ihan mielettõmãn iso lumikasa aurauksen jãljiltã. Melkein kymmenen metriã korkea. Kunnon jããvuori. Aika tuntuu karkaavan kãsistã enkã tehi ehã ehi tehã yhtããn mitããn vaik koko ajan teen kaikkea. Ollu tosi hilpee olo viime pãivinã ja oon hõpõtelly vãhãn kaikille vastaantulijoille ihan mitã sattuu ranskaks. En tiedã ymmãrtããkõ ne mitã mã yritãn niille selittãã, mut ainaki ne on hymyilly takas. Oikeesti tãã ranska alkaa sujua. Ihan jo senki takia on hassu põlõttãã, vaikkei oiskaan mitããn asiaa. Ois vaan kiva saada joku oikeesti hyvã kaveri kenen kaa jutella. Edelleen on vãhãn niin ja nãin mun kaveritilanne tããllã nããs, mutta parempaan pãin. Huomenna on joku jouluaktiviteetti hostperheen ja -sukulaisten kaa ja sunnuntaina samaisten henkilõitten kanssa brunssille, viettãmããn ehkã kolmen ihmisen synttãreitã jotka on ollu tai tulee olemaan nyt tãssã lãhipãivinã.

Mun tokari oli ihan nurinkurinen! MIITEN IHMEESSÃ mã oon saanu etiikasta 91% ku luokan keskiarvo on 65. Ja PÃÃSIN LÃPI hissassa!!! Pitãã siis saada vãhintããn 60% et tulee hyvãksytty, ja mã sain 65!! Prosentilla ylitin luokan keskiarvon. Mutta oon kyllã tehny tõitã sen eteen. Enkusta sain vaan 91%, hieman laiska olen ollut. Matikassa on selkeesti ollu liian helppoja laskuja, 79% vaan arvosanaks. Monde contemporain 76%, sama éducation physique et à la santé eli liikasta. Musiikista sain saksofonin kaa 76%. Vaan ekaa kertaa elãmãssãni saan kuviksesta paremman ku musasta (84%). Ranska myõskin 76%, mut siinã oli maikka vãhãn lõysãilly arvostelussa. Tommosia oppiaineita siis tããllã luen. Éthique et culture religieuse kãsittelee tãllã hetkellã kanadan ja jenkkien poliittisia systeemejã. Monde contemporain siis kãsittelee ajankohtasia aiheita ja jotain ympãristõjuttuja ja populaatioita migrationeja mitã lie meillã nyt ollu aiheena.. Mutta nyt nukkumaan.

Esitelmiã ja mitã lie

Hohhoo. Lueskelin tota mun lokakuussa kirjottamaa ranskankielistã tekstiã. Aijai Silja, monta monta pientã virhettã olet tehnyt. Melkein teki mieli alkaa korjailemaan tekstiã, mutta sain nãppini pidettyã kurissa. Jããkõõt muistoksi, ja on kiva nãhã jãlkeenpãin kuin paljon sitã oikeesti on kehittyny. Alkaa sujumaan kieli jotakuinkin hyvin jo, tossa viikolla puhuin ranskaks sairasvakuutuksista ja ajokorteista. Ettã eikõhãn tãã tãstã. Ãrrãt kuullostaa edelleen vãlillã hassuilta eikã teitittely edelleenkããn tuu luonnostaan, mut ranskan puhuminen on tãllã hetkellã paljon sujuvampaa ku suomen puhuminen, jos nyt mun virheitã ei oteta huomioon. Suomenkieli kulkee tosi kankeesti. Kirjottaminen kyl viel menee, mutta eii onnaa puhuminen ei. Ku nãã tãkãlãiset vãlillã kyselee et mikã se ja se sana on suomeks, ni ei aina ees saa pããhãnsã mikã se oikeesti on, saati et sais sen kunnolla lausuttua. Oikeesti kuullostaa tosi hassulta mun suomenkieli. Vaan on hãmmentãvãã ku tietãã tasan miten sanat kuuluu lausua, mut suu ei vaan enãã osaa muodostaa niitã. Enkku on kans toisinaan ihan mielettõmãn hankalaa, ens tiistaina pitãis pitãã joku parin minuutin puhe jostain vapaavalintaisesta aiheesta, saa nãhã mitã siitã tulee. Jos nããn enkkua kirjotettuna jossain, ni alan lãhes aina lukemaan sitã ikããnku se olis ranskaa. Hyvin menee.. Ja ruotsia nyt en oo oikeestaan puoleentoista vuoteen puhunu ku joskus tosi harvoin, niin...

Hostmaman veljentyttãrellã on koulussa semmonen projektijuttu, missã jokasen pitãã esitellã joku tietty maa. Tãlle sit sattu tulemaan Suomi. Noihan sit keksi et mãhãn voisin mennã sinne kertomaan Suomesta. Pelottavaa. Jotenka ens viikolla ens viikolla skippaan jonkun iltapãivãn tunnin tai pari ja meen kertomaan pikkuihmisille mistã se joulupukki oikeasti tulee.

Tãllã viikolla pidin lopultaki sen mun etiikan esitelmãn. Aiheena yks kanadalainen poliitikko, Stéphane Dion. Oli vãhãn hermostuttavaa, ku samalla hetkellã ku mã alan puhumaan, kaikki ne huoneessa olevat (yleensã kovin levottomat) 30 ihmistã on yhtãkkiã ihan hiljaa ja liikkumatta. Ja jopa opettajalla loksahti suu auki, ja tuli vielã jãlkeenpãin nostamaan hattua. Oli aikas mahtavaa. Ettã kai se sit ihan hyvin meni se mun esitelmã...

Ens viikolla tulee postissa mun ensimmãisen jakson todistus. Sen ois voinu eilen tai toissapãivãnã kai vanhempien kaa hakea tiettyyn kellonaikaan koulusta, mut kellããn ei oikeen ollu aikaa lãhteã sinne, joten pitãã vielã odottaa. Tosin tiedãn jo melkein kaikkien aineitten tulokset, vaan HÃÃHÃÃ enpãs paljasta vielã.

Vãhãn ikãvã..

Viime viikko oli tosi rankka. Oli vãlillã ihan mielettõmãn yksinãinen olo ja tuntu siltã ettei mulla oo yhtããn kavereita tããllã, ja kotona ei oikeestaan ollu ketããn paikalla kenen kaa ois voinu jutskailla. Ja edes lãksyjã ei ollut. Oikeastaan keksinyt yhtããn mitããn tekemistã, joten sitã sitten vaan oli tekemãttã mitããn. Kai sitã sitten oli vãhãn liikaa aikaa ajatella. Ja oli ikãvã teitã kaikkia..

Vaan tãllã viikolla on ollut niin eri fiilis. Aurinkokin on pããttãnyt paistaa oikein kauniisti taivaalla koko viikon. Ja olen puhunut ranskaa taas paaljon enemmãn kuin aikaisemmin. Ja olen tutustunut uusiin ihmisiin koulussa. Hymyile, niin elãmã hymyilee sinulle takaisin. Tai jotain. Vaan vielãkããn en ole lõytãnyt tuolta koulusta sitã floridalaista vaihtaria, jonka jo kuukausi sitten kuulin olevan olemassa.

Liikkatunnilla pelattiin peliã nimeltã takraw. Itselleni ainakin ihan uusi laji, ja oli aika siistiã. Vaan aikas hankalaa. Se on vãhãn niinku lentopallon ja jalkapallon risteytystã. Eli siis lentopalloa, mutta palloa kãsitellããn jaloilla tai pããllã. Ja pallo on about kãmmenenlevyinen, muovista (kunnon pallot kai puusta) tehty, ei pompi kovin korkealle. Vãhãn niinku tennispalloa pompottelis jaloillaan. Helppoa, eikõs?

Ja mãmmistã tuli oikein hyvãã. Vielã ei sentããn kaikkea syõty. Tai siis syõtiin kaikki mitã mã tein, mut viel on pussissa paaaljon kuivattuja mãmmilastuja. Mietein et vois partioon viedã. Tai kun siis mun pitãã jãrjestãã jossain vaiheessa partiokokous suomalaisittain. Eli siis: ideoita kaivataan kovasti! Jotain kivaa ohjelmaa kahdeksi tunniksi. Suomalaista ruokaa (joko silleen et leivotaan kokouksessa, tai mã teen etukãteen ja tuon vaan maistiaisiks)? Suomenkieltã? Jotain kivoja leikkejã? Ihan mitã vaan! Kertokaa mulle ni mã yritãn saada jotain kasaan. J'ai besoin d'aide, eli I need some help.

Aiiivan mahtava pãivã

Herãtys oli tãnããn joskus aamukuuden aikoihin kun piti lãhteã metsãstãmããn minulle lãhetettyã pakettia keskustan toiselta laidalta. Ruuhkaa oli ihan mukavasti, joten takaisin kotona olimme joskus kahdeksan aikoihin. Isãn tyõkaverin kyydissã siis oli minulle lãhetetty kassillinen kaikkea ihanaa! Vihdoinkin sain talvihousut, kohta niille lienee kãyttõã, kun luntakin kuulemma joku parisen metriã vãhintããn tulee talvella. Ja suomikarkkia ja ruisjauhoja ja mãmmimaltaita! Ja KUIVATTUA MÃMMIÃ. Hieman oli hankalahkoa selittãã hostmamalle mitã ne jãnnãn nãkõiset mustat kokkareet olivat. Saa nãhdã miten ne saa palautettua alkuperãiseen muotoonsa. Mutta kiitoksia tosi paljon Siljan pãivãn piristãmisestã!!

Puoli kymmeneltã sitten taas piti etsiã tiensã oikeaan luokkaan koetta kirjoittamaan. Meillã on siis koeviikko tãllã viikolla, eilen oli ranskankoe joka meni yllãttãvãn hyvin (sain jopa vastattua lãhes kaikkiin kysymyksiin). Tãnããn oli aamupãivãllã kolmen tunnin istuminen paperin kanssa ihmetellen ettã mitãs siihen sitten piirtelisi. Historiankoe siis. Iltapãivãllã oli enkunkoe, joka oli aikas helppo, vaan vãhãn meinasi aika loppua kun meinasin vaipua omiin ajatuksiini ihan jatkuvasti kokeen aikana, kun ei ollut tarpeeksi haastavia tehtãviã.

Kokeen jãlkeen tõrmãsin erããseen (ããmikskãsitãnytsitpitãissanoa.. ei opettaja, ei sihteeri, joku tukihenkilõ se kai on...) õõ.. henkilõõn, joka oli opastamassa minua ensimmãisinã koulupãivinã tããllã. Sen jãlkeen en oikeastaan ollut kertaakaan puhunut hãnelle, mitã nyt moikannut jos kãytãvãllã tullut vastaan. Ja oi niitã aikoja, kun tuolloin oli niin kõmpelõã kommunikointi, kun hãn ei osaa englantia, enkã minã osannut juuri ranskaa. Nyt hãn sitten ihan hãmmãsteli ettã wooow silja osaa ranskaa.

Nytt siis olen kotona, tãnããn on Victorin kaksivuotissyntymãpãivãt. :)

Halloween mãn tossa viime viikonloppuna, kãytiin mun hostãidin veljen perheen luona iltaa viettãmãssã. Ja paaaljon karkkia saatiin. Viime perjantaina pukeuduin kouluun tuomas-veturiksi.

Ja nyt syõmããn perunamuussia ja jotain lihaa kai.

Je suis au Québec depuis 2 mois déjà!

Et maintenant je peux parler un peu français. Excusez-moi pour mes fautes, c'est pas facile d'écrire. J'éspere que Madame ULVO me comprend quand je reviendrai en Finlande; cet accent ici est vraiment trop drôle [plus petit ou égale à trois]!! Vous vont le savoir bientôt.. Le temps se passe trop vite!

La semaine prochaine on a les grands examens ici. Bon, on a eu petit tests presque tous les semaines, mais la semaine prochaine c'est seulement les examens; nous n'avons pas les cours, et les examens ne prennent pas que peut-être deux ou trois heures, si je n'ai pas temps supplémentaire. Et je pense que je ne le recevrai pas. L'examen de l'histoire du Québec va me tuer. Ou si l'examen ne le fait pas, EF va probablement le faire. Ils disent que je dois avoir des bonnes notes a l'école, au moins 60%! Je ne comprends pas pourquoi, en fin c'est pour la langue et pas pour l'école que je suis ici.

Mais je dois m'en vais.. Salut et bonne nuit!!

POKS

...NYT mã osaan ranskaa! Ainakin voin sanoa ymmãrtãvãni suurimman osan siitã mitã mulle sanotaan ranskaks. Nãinã parina vikana viikkona jotain kummallista on tapahtunu, ja mã oon ihan oikeesti alkanu ymmãrtãã ihan tositosipaljon. Tãã on hassua, ku jo aikasemminki mã kuvittelin ymmãrtãvãni paljon, kun kuitenkin ihmiset tuli ymmãrretyks ku puhuin niitten kaa. Mut nyt ku oikeestioikeestiymmãrtãã.. Tai siis koulukirjat nyt on edelleen kãsittãmãtõntã siansaksaa, enkã mã edelleenkããan osaa puhua kunnolla. Mut nyt alkaa olla sanavarastoa silleen et puhun paljon paljon vãhemmãn enkkua ku ennen.

Huvittavinta tãssã on se, ku mun tãkãlãiset kaverit ei yhtããn tiedã miten paljon mã ymmãrrãn ranskaa. Etenki ne kenen kaa mã en kovin paljoa hengaa. Kun niitten kaa sitte vãlillã pyõrin, ni huvittaa vaan ku ne edelleen vãlillã yrittãã enkkua mulle puhua. Sit ne kyselee toisiltaan et 'hei mikã tãã sana on englanniks' ku ne yrittãã mulle jotain selittãã. Niitten ilmeet on aina yhtã hienoja ku mã sit sille kysyjãlle kerron sen sanan mitã se yritti muistaa. Puhukaa ranskaa ihmiset!

Eilen oli ihan mahtava pãivã. Herãsin aamulla joskus kuuden aikoihin, kun piti lãhteã aikaisin liikenteeseen. Mentiin EFn vaihtareiden ja parin hostperheen kanssa arbre-en-arbre (puusta puuhun) -aktiviteettiin. Piti ajaa autolla aika kauas, mutta oli kyllã ehdottomasti sen arvoista! Eli siis semmonen esterata-tyyppinen systeemi. Kãytãnnõssã piti kãvellã pisteestã A pisteeseen B ja edelleen pisteeseen C ja niin edelleen. Juttu oli siinã ettã piste ABC etc olivat puita, ja tuo kãveleminen tapahtui muutaman kymmenen metrin korkeudessa. Kameraa en ottanut mukaan kun ajatus sen pudottamisesta ei oikein miellyttãnyt, mutta aluevalvojalla, joka seurasi maan tasalta tapahtumia, oli kamera mukana, joten ehkã tuoltakin jotain kuvamateriaalia joskus tulee. Puiden vãliin oli siis ripustettu erilaisia viritelmiã vaijerista. Joko ihan vaan yksinkertainen vaijeri, jonka pããllã piti tasapainoilla sellaiset parikymmentã metriã seuraavalle puulle, tai esimerkiksi piti hyppiã laudanpãtkãltã toiselle jotta pããsisi eteenpãin. Tai vaijeri, jota pitkin liukuu sata metriã ihan kohtuu vauhtia loivasti alaspãin. Ihan mahtavaa!! Ja osa esteistã oli rakennettu niin, ettei takaspãin ihan heti edes pããsisi vaikka haluaisikin. Joten pakko suorittaa koko rata jos halusi pois. Ja Bonne fête, Paljon onnea vaan, kaikui joka puolelta kun erããllã saksalaisella vaihtarilla oli synttãrit.

Puissa kiikkumisen jãlkeen sõimme omia evãitã jossain pikkumõkkerõssã, joka oli muuten aika iso. Kun sitten lopulta olimme lãhdõssã kotiinpãin ja kaikki hyvãstelivãt toisiaan. Aluevalvojani sitten tuli kysymããn ettã haluanko mennã katsomaan jããkiekkoa illalla parin muun vaihtarin kanssa. õh, no mikãs ettei. Julie itse (aluevalvojani) ei siis ollut tulossa. Kun sitten pããsin kotiin piti soittaa Kathylle, hongkongilaiselle, kenen hostisãn kanssa ja kyydillã lãtkãmatsiin menisimme. Vãhãn jãnskãtti ettã mitã kommunikaatiosta tulisi kun soittaisin, kun nimittãin Kathy ei puhu ranskaa, enkã oikein ollut varma osaako hãn englantiakaan. Loppujen lopuksi hãn ei edes itse vastannut puhelimeen.. Mutta sain selvitettyã ajan ja paikan.

Ottelu sinãnsã ei ollut mitenkããn erikoinen. Paitsi ettã toisella joukkueella oli pinkit pelipaidat. Tottakai sitã joukkuetta sitten piti kannustaa. Ja no tottakai, olihan se tietty Québekin oma joukkue. Ja voitettiin 5-3. Meitã oli siis minã, kaksi hongkongilaista ja yksi australialainen joka ehkã onkin saksalainen, sekã toisen hongongilaisen hostisã. Jãlkimmãinen osasi luetella jopa enemmãn suomalaisia lãtkãnpelaajia kuin minã. Hassua. Siihen hãnen Suomi-tietãmyksensã tosin aika lailla rajoittuikin - jããkiekkoon. Mutta pããsinpãhãn sivistãmããn hãntã kertomalla kaikesta hienosta mitã Suomesta lõytyy.

Ja tietty ravintolaan matsin jãlkeen. Ravintolaan eh heh. Eli siis Ashtonille, mistã saa parasta poutinea. Kassatãdillã ei pitãny pokka ku honkongilaiset hokivat kolmisen minuuttia sanaa sokolasoo. Chocolat chaud. putin e sokolasoo. Ei ihan paras yhdistelmã, mutta mikãs siinã..

Hattivatti

Kaksvee Victor kyllã voitti kaikki mun sympatiat puolelleen ku se lõi mua tãysii nokkahuilulla pããhãn... Voi pientã hõpsõã.

Nyt on kolmen pãivãn viikonloppu kun huomenna on vapaapãivã. Tãllã kertaa lomapãivãã muistaakseni vietetããn thanksgivingin kunniaksi. Ei vaikuta olevan kovin suuri juhlapãivã tããllãpãin, lãhinnã nãmã iloitsevat ettã on lomaa. Vaan halloweenistã nãã on puhunu jo puol kuukautta. Kaikki kyselee et hei Silja mikskã sã aiot pukeutua, mã pukeudun kurpitsaukkeliks. Pitãnee siis jotain ehkã kehitellã.

Ja aina ku mõõ istahran tãhãn koneelle jotta jotaen blokiin kirjottaisin, ni tulee pãã ihan tyhjãks.. ettã mitãs mun ny pitikããn tãnne kirjottaa. Tunti sitte mulla oli oikein paljon kaikkea sanottavaa, mutta nyt ei taas sitten mitããn.

Tãã on hassua ku tããl on kaikki asiat niin lãhellã. Ku tosi usein viikonloppusin kãydããn syõmãssã ihan aamupala tossa jossain lãhellã kaffilassa. Jos ny kahvila on oikea sana.. Mutta siis jotain pekonia ja munia ja paahtoleipãã, tãmmõstã perus amerikkalaista.. Kahvista tulikin mieleeni.. Pitãiskõs mun huolestua; eilen join neljã ja puol isoa isoa mukillista kahvia, tãnããn on menny vasta kaks. Ja hyi ettã tãã tãkãlãinen kahvi on pahaa! Vaan kun eilen kãytiin syõmãssã jossain intiaaniravintolassa, eikã sieltã oikein mitããn muuta saanut, niin pitihãn sitã sitten kahvilla elãã. Ja kun muutamaan kertaan sitten kãvivãt kuppiin lisãã kaatamassa. Pakkohan se oli loppuun juoda. Viimeinen mukillinen ei sitten enãã kovin nãyttãnyt houkuttelevalta. Ja tãnããn oli ihan pakko kokeilla Marcin ostamaa uutta kahvinkeitintã. Oli sentããn vãhãn vãhemmãn pahan makuista kahvia kuin mitã tuolla aamupalalla kahvilassa tarjottiin. Vaan nyt alkaa olla kiintiõ tãynnã loppuvuodeksi. Voisi alkaa vaivautumaan vãlillã tilaamaan jotain jus d'orangea. Ihan oikeasti naurattaa miten pitkããn sitã on pãrjãtty hokemalla pelkkãã oui'tã. Ei vaan.. kyllã tããllã jotain muutakin vãlillã tulee sanottua.

Ja nãmã jo nauroivat kun alkaa aksentti kuulemma tarttua. oui oui sa vo.. ennõõ ees muista miten ne ranskalaiset puhuvat. paitsi ettã ne sanois ça va. Mitãs muuta sit viel keksisin.. jotkut lausuu maintenant'in metnãã. Ja on tõrmãtty nãihin ihaniin quebekilãisiin ilmasuihin mitã jo aikoinaan ranskantunneilla opiskeltiin. Vaan enpã sit loppujen lopuks tiã mitkã on oikeesti tãkãlãisiã sanoja ja mitk ihan yleismaailmallisia.

Ja suomenkieli haluu taipua ollenkaan enãã, mut ihana puhua ãitylin kaa pitkãstã aikaa!

peruna.

Mitãs tãnne sit kirjottais... Emmããtiiã. Mitãs teille kuuluu? Kuullu mitããn mistããn suunnasta pitkããn aikaan..

Koulu alkaa tuntua jo aika rasittavalta, kun rutiineihin tottuu. Vaan tããllã on Yleensã ottaen aika loistavia maikkoja. En ainakaan muista maininneeni, ãlkãã hãiriintykõ jos toistan itteãni. Mutta siis monde contemporainin (jotain politiikkaa&ympãristõjuttuja kai) maikka esimerkiks..; sen luokan seinãt on tãynnã nimikoituja diktaattoreitten ja hallitsijoiden kuvia. Hitlerin kohalle se on kirjottanu oman nimensã. Muistan ku pari viikkoa sitte olin ihan pihalla siitã mitã se taas vaihteeks selitti, kun monsieur puhuu hieman liian nopeasti, mutta erotin sanat jedi ja skywalker... Pakko olla ihan loistava opettaja. Tai vãhintããnkin huumorintajuinen. Vaan kun tãkãlãisetkããn ei ymmãrrã mitããn itse oppiaineesta, niin en sitten tiedã...

Kohta on taas viikonloppu.

Joulupupuki comes from Finland!

Taas on tapahtunut ihan mielettõmãsti, vaikka vãlillã tuntuu siltã ettã olen nãhnyt jo kaiken. Tããllã elãmã alkaa ajoittain olla jo ihan arkea, alkaa nãmã tãkãlãiset tavat tulla tutuiksi. Vaan silti joka pãivã tuo jotain uutta tullessaan eikã ikinã voi tietãã mitã seuraavana pãivãnã tulee tapahtumaan. Tuossa erããnã yõnã viime viikolla nukuin erittãin huonosti ja aamulla oli Hieman ãrtynyt olo. Vaan parin tunnin pããstã olinkin sitten ihan eri tuulella ja maailma nãytti taas hieman valoisammalta. Ja kun koulupãivã oli ohi ja kãvelin ulos koulurakennuksesta, pihalla odotti ihan mieletõn kaatosade. Kadut vaan tulvivat vettã! Sellaset parikytã senttiã vettã paikotellen... Puoli minuuttia kun olin sadetta (MOUILLE!) ihaillut olinkin sitten jo ihan lãpimãrkã. Ja ihan mahtavaa kãvellã lãpimãrkãnã koulusta kotiin.

Perjantaina meillã ei ollut koulua. Ja vaikka olisikin ollut olisin joutunut lintsaamaan, kun meillã oli EF:n tapaaminen. Meille kerrottiin vielã tarkemmin niistã miljuunista sããnnõistã mitã meillã tããllã on. Ja pitãisi ilmeisesti saada arvosanaksi vãhintããn se 60% kaikista aineista.. Oivoi tuon Québekin hissan kanssa.. kun tãkãlãisetkin saavat siitã jotain 20-40%.

Mutta siis tuolla tapaamisessa tutustuin siis muihin vaihtareihin. Meitã oli muistaakseni 11. Neljã hong kongilaista, yksi australialainen, minã ja viisi saksalaista. Jotain siinã ehdittiin jutellakin kaiken tylsãn luennoinnin keskellã, sekã jãlkeenpãin piknikillã. Australialainen tiesi ettã saari on ruotsiksi õ. Seleevã. Yksi saksalaisista kertoi kãyneensã Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, muttei Suomessa. Mikã harmitti hãntã itseããn hirveãsti. Sanoin ettã tervetuloa vaan. Ehkã hãn sinne joku pãivã vielã põlãhtããkin. Vaikutti todella ihanalta ihmiseltã. Vaan ãlkãã kysykõ mikã hãnen nimensã on, minulla ei ole mitããn hajua. Vaan se alkoi L-kirjaimella. Tyttõ.

Olen siis aloittanut tããllã partion, kuten olen jo tainnut mainita pariinkin kertaan. Itseasiassa tãllã hetkellã en yhtããn muista mitã olen aikaisemmi kirjoittanut ja minne. Joka tapauksessa, tãnã viikonloppuna meillã olikin sitten jo ensimmãinen retki kanadalaiseen metsããn. Piti ensin ajaa autolla sellainen tunnin matka ettã pããstiin ihan metsããn, ja leiripaikkakin oli oikein luksus, meillã oli jopa pieni mõkki paikan pããllã, sekã ihan oikea vessa. Woo. Tããllã kun tulee "pionièer"iksi niin ennenkuin on ihan oikeasti ryhmãn jãseneksi pitãã viettãã 12 tuntia yksin metsãssã. Ja tottakai minunkin piti se jo ihan kokemuksen vuoksi kokea. Kãytãnnõssã se nyt ei ollut ihan niin hienoa kuin miltã se kuullostaa. Illan jo laskeuduttua minut vietiin parinsadan metrin pããhãn muista ja kãskettiin leiriytyã siihen. Ja minusta parinkymmenen metrin pããssã oli toinen henkilõ joka suoritti seuraavaa luokkaa: 24h yksin. Kun sitten olin minulle annetusta pressusta vããntãnyt oikein komean kodan ja vielã nuotionkin saanut ihmeteltyã kasaan tãkãlãisistã lehtikuusista, minulle sitten tuotiin iltapala. Ja hieman myõhemmin minulle kãytiin vielã tarjoilemassa vaahtokarkkeja. Juu'u, 12h Yksin. Noh, tãkãlãisten mittapuulla ainakin. Lainavarusteilla vietetyn yõn jãlkeen minulle tuotiin aamupala ja kãskettiin palata leiriin kun olen purkanut majoitteeni. Oli se toisaalta kuitenkin aika mielenkiintoista. Ja kun on tottunut suomalaiseen synkkããn metsããn missã on vaan kuusia joka puolella.. Tuolla oli siis lãhinnã lehtipuita ja lehtikuusia. Ja nuotioon sai puut kasattua ehkã minuutissa, kun maa oli ihan tãynnã katkenneita oksia ja puunrunkoja. Myõs varusteisiin oli hieman tutustumista, kun kãytãnnõssã kaikki mitã minulla oli mukana oli lainattua, mukaanlukien vaatteet mitã minulla oli pããllãni.

Lauantaina sitten lãhinnã laitoimme ruokaa nuotiolla ja sõimme. Kãvimme myõs tutustumassa maastoon. Meidãn ilmeisesti piti kãydã jollain mõkillã jossain, mutta sitten nãmã menivãt (tãkãlãisten mittapuulla) eksymããn kun eivãt muistaneetkaan reittiã, niin emme sitten ikinã pããsseet perille. Karttaahan meillã ei ollut mukana. Mutta pããsinpãhãn nãkemããn komean tãkãlãisen suon. Ja aika hauska kokems tuokin; muista milloin minulla olisi aikaisemmin ollut noin vãhãn hajua siitã missã minã olen.

Illalla oli sitten lupauksenanto (hããhãã ei-partiolaiset, ottakaa selvãã mikã se on, mã en jaksa selittãã). Ja vaikka nyt suomessa olen jo sekã vanhan ettã uuden mallin mukaan sen suorittanut, halusivat nãmã nyt vielã uuden hienon kokemuksen minulle tarjota. Ja pakko kyllã sanoa ettã tãkãlãinen tapa on ehdottomasti parempi ja hienompi ja juhlavampi kuin mitã meillã SiHassa. Eli kun on suorittanut sen 12-tuntisen, niin sitten annetaan partiolupaus. Mutta menee hieman monimutkaiseksi tãkãlãisen systeemin selittãminen, eikã se kovin mielenkiintoista edes olisi, vaikka tilaisuus itsessããn kuinka mahtava olikin. Mutta sen verran voin sanoa, ettã meinasi vãhãn naurattaa, kun minun piti lukea paperillinen ranskaa, eikã mitããn hajua miten jotkut sanat olisi pitãnyt lausua. Mutta kuvittelen ymmãrtãneeni mitã lupaus sisãlsi :D

Alkuyõstã lauantaina menimme metsããn leikkimããn "piiloitettua partiolaista". Eli yksi aloitti ja laski kymmeneen, jonka aikana muiden piti piiloutua. Sitten sen yhden piti taskulampun valossa lõytãã kaikki, seisten kokoajan samalla paikalla. Kun hãn sitten ei enãã kyennyt lõytãmããn ketããn, huudettiin kaikki paikalle ja kãveltiin vãhãn matkaa eteenpãin metsããn. Se joka oli lõydetty ensimmãisenã, oli seuraava laskija. Tãllã kertaa laskettiin yhdeksããn, seuraavalla kerralla kahdeksaan jne, kunnes lopulta oli vain sekunti aikaa piiloutua. Ja edustinpahan Suomea ihan kunnioitettavasti, kun nimittãin minut lõydettiin tasan vain kerran, kahden sekuntin kohdalla. Yleensã ottaen etsijã lõysi kaikki paitsi yhden tai kaksi. Ja nãmã joka kerta huvittuneen turhautuneena minua sitten yrittivãt etsiã, vaan eivãtpã lõytãneet. Kahden sekuntin kohdalla etsijã sitten kãvelytti meidãt aukealle paikalle, jossa ei vaan ehtinyt juosta piiloon annetussa ajassa. Mutta hauska leikki se kuitenkin oli. Opein myõs toisen leikin, mutta sen selittãminen on hieman monimutkaista, joten muistuttakaa minua ensi kesãnã. Se nimittãin oli aikas mahtava leikki.

Ja opetin nãille taas vãhãn suomea. Sana joulupukki osoittautui itseasiassa yllãttãvãn hankalaksi. Eivãtkã millããn uskoneet ettã kyseinen henkilõ asuu Korvatunturilla. Sana hampurilainen osoittautui erittãin vaikeaksi. Ja nãmã halusivat ihan vãlttãmãttã tietãã mikã on stupide suomeksi. Haukkuivat sitten toisiaan. Mikãs siinã.. Vaan kun eivãt osanneet lausua koko sanaa, vãlillã edes ymmãrtãnyt mitã he tarkoittivat kun kãyttivãt kyseistã sanaa jossain yhteydessã puhuessaan minulle. Ehkã ihan hyvã vaan...

Vãlillã tuntuu siltã kuin kaikki kielitaito olisi katoamassa. Englanti alkaa kuullostaa ihan kamalalta, kun tãkãlãinen aksentti tarttuu, ranskaa en osaa sitten yhtããn puhua, ja suomikin on katoamassa kovaa vauhtia. Kun tuossa yhtenã pãivãnã etsiskelin sanakirjasta jotain sanaa, silmiini pisti sana kitaristi. Pitkããn mietein ettã mitã ihmettã sekin tarkoittaa. Mikã ihmeen KitaRisti? Noh selvisihãn se sitten kun luin mitã se on ranskaksi.

Omenasotaa

Eilen oli taas yksi nãistã ihanista pãivistã tããllã. Kãvimme koko perheen voimin erããllã saarella poimimassa omenoita. Ensin siis tãkãlãisellã keltaisella koululaisille tarkoitetulla bussilla tããltã Beauportista pienehkõõn satamaan ja sieltã lautalla saareen. Matka kesti ehkã puolitoista tuntia suuntaansa, mutta oli kyllã sen arvoistakin. Ei niin ettã siinã itse matkassakaan olisi ollut mitããn vikaa, oikein hauska oli sekin nãiden toheloiden kanssa.
Saarella siis taas keltaiseen bussiin, vartin bussimatka omenatilalle. Siellã olikin sitten muutama hehtaari massiivisia omenapuita. Meitã oli se bussilastillinen beauportilaisia, mutta nopeasti kaikki katosivatkin sinne puiden keskelle. Jokainen sai viiden litran muovipussin omenoita varten, ja meitã kun on seitsemãn meidãn perheessã, niin niitãhãn tulikin sitten ihan mukavasti kotiin vietãvãksi. Ja iskã kun sua nyt kuitenkin kiinnostaa, niin tuolla oli kolmea eri lajiketta omenia, loboja, Mcintosheja ja jotain cortlandeja.
Viisi litraa omenia tulee nopeasti kerãttyã ja meillã oli sellaiset pari-kolme tuntia aikaa kierrellã siellã omenien keskellã. Maassa oli ihan mielettõmãsti omenia ja meinasi kokoajan liukastua niihin. Kun sitten ilkeyttãni heitin yhden omenan hostisãn pããhãn, alkoi ihan kunnon omenasota. Mahtavaa oli. Myõhemmin sitten lõysin paksun katkenneen omenapuun oksan, joka kãvi hyvin pesãpallomailasta. Ja omenat muuten rãjãhtãvãt nãtisti kun niillã pelaa pesãpalloa ja lyõ tarpeeksi kovaa.

Ranska ei edelleenkããn suju puhuttuna, vaikkakin onnistuin jo ihan kunnon keskustelun tuossa kãymããn pelkãllã ranskalla. Tãmã aksentti vaan ei sovi minun suomalaiseen suuhuni. Mutta ymmãrrãn kãytãnnõssã kaiken mitã minulle puhutaan, ja jos kirjoitan niin pãrjããn ihan hyvin ranskaksikin. Se on vaan se puhuminen niin hankalaa...

Eilen kun pããsin leikkimããn lapsenvahtia kun nuo aikuiset lãhtivãt kavereidensa kanssa illalliselle, piti sitten taas kerran ihan oikeasti puhua ranskaa kun nãmã pikkuiset eivãt englantia edes ymmãrrã. Ja nãmã kun piti pistãã nukkumaan, niin voi ettã. Otin sitten kamerani ja videofilmasin sitã kun yritin nãitã saada nukkumaan. Toimikin ihan hyvin, nãmã kun ovat aina niin innoissaan kun niitã kuvataan. Peruutti vaan sitten hitaasti ylãkertaan puhuen jotain randomia koko ajan niin kyllã seurasivat perãssã. Vaan kun jãlkeenpãin katsoin videon, niin ihan kamalalta kuullostaa aksenttini. Yhtããn ihmettele etteivãt nãmã meinaa minua ymmãrtãã.

Pitãisi varmaan oikeasti hankkia kãnnykkããn se priipeid hommeliini. Yhtããn vaan tiedã miten senkin asian saisi hoidettua.. Mutta kun tããllã alkavat ihmiset jo jakelemaan puhelinnumeroitaan minulle ja etenkin partioasioita pitãisi vãlillã soittaa ja tiedustella. Ensi viikolla on kai joku partioretki. Yhtããn tiedã mitãmissãmilloin, mutta ehkã se selviãã. Tulevana perjantaina on myõs EF:n tapaaminen, pããsen nãkmããn muita vaihtareita pitkãstã aikaa. Tai no siis viimeksi nãin niitã vajaa kuukausi sitten samaisena pãivãnã kun tãnne tulin. Muistan puhuneeni parin saksalaisen kanssa siitã ettã mitã ihmettã nãmã immigrationhommelit oikein ovat.

Põõh

Nãmã viikonloput ovat niin ihania. Vaan nyt on tãmãkin loppumaisillaan. Eilen kãvimme Québekilãisessã mãkkãrissã (tããllã mãkkãristã voi muuten tilata potinea blõõrks..eikun-siis nams). Ja olen kyllã sitã mieltã ettã suomalaiset BigMãkit ovat paljon parempia kuin nãmã tããllã. Tosin omani tarjoiltiin lãhes kylmãnã, ettã saattaa myõs johtua siitã etten hampurilaisestani pitãnyt. Pãivãllisen jãlkeen menimmekin sitten Francen (hostmaman) vanhempien luo. Siellã pããsimmekin sitten porealtaaseen lillumaan. Ja oikein silmiã kirveli kaikki se kloori, ja allas oli saippuasta niin valkoinen, ettã hyvã kun nãki senttiãkããn syvemmãlle vedessã. Mutta ihan mukavia ne poreet siellã. Ja nãmã olivat ihan kylmissããn kun tulimme altaasta pois, kun taas minã olisin voinut olla pihalla vielã kauemminkin. Kyllã on ikãvã saunaa!

Talvella tããllã saattaa kuulemma olla kylmimmillããn sellaiset miinus viisikymmentã astetta. Pitãnee ehkã ostaa lãmpimãmpi talvitakki jossain vaiheessa.

Tãnããn ehdein nippa nappa tunkea aamupalan (paahtoleipãã ja voita...) naamaan, kun jo piti kiiruhtaa pihalle ja autoon. Partion aloitusmiittinki tããllã. Harmittelin kun oli jããnyt partiovyõ kotiin, kun pelkkã ah niin kamalan sininen partiopaita nãyttãã aika hõlmõltã ilman sitã. Mutta nãmã kai haluavat ettã hankin tããltã uuden paidan, jotta kuulun joukkoon paremmin. Muutenkin nãillã tuo paitakulttuuri on vãhãn erilainen: Suomessa kun pistetããn univormu pããlle vain virallisiin tilaisuuksiin, kun taas nãillã se kai on joka kokouksessa pããllã. Ja eri ikãkausilla on tããllã erivãriset paidat: Silja saapi sitten punaisen univormun...

Jouduinkin sitten lãhtemããn kesken kaiken pois kokouksesta, kun alkoi pããtã sãrkemããn ihan mielettõmãsti, ettei meinannut eteensã nãhdã. Marc sattuikin olemaan paikalla, joten ei tarvinnut kãvellã kotiin, vaikkei se matka nyt kuin ehkã vajaat pari kilometriã olekaan. Vaan taas oli kommunikaatiossa hãikkãã: kun pããstiin kotiin Marc kysyi ettã haluaisinkos lãhteã shoppailemaan. Noh mikãs siinã, pãã oli melkein rãjãhdyspisteessã. Totesin ettã en ihan vielã - pilleri naamaan ja pitkã suihku, auttoi ihan mukavasti. Itseasiassa melkein hãiritsi ettã olin joutunut lãhtemããn partiokokouksesta, kun ei pããtã enãã sãrkenytkããn. Mutta menimmekin sitten hakemaan Thomaksen partiosta ja lãhdimme ostoksille. Ja herra halusi vãlttãmãttã maksaa kaikki ostokseni.. Noh, jos tykkãã, niin mikãs siinã. En minã oikein osannut sitã kieltããkããn, enkã tiedã olisiko se edes tãkãlãisten mittapuulla ollut kohteliasta.

Ja tehtiin tãnããn makaroonilaatikkoa. Siitã tuli oikein maukasta ja nãmãkin sõivãt ihan tyytyvãisen nãkõisinã. Ja pikku Victor kun rakastaa ketsuppia, niin mikã tahansa ruoka mihin sitã laittaa syõdããn oikein nãtisti, ja lautanen vielã nuollaan jãlkeenpãin.

Huomenna taas kouluun. Ja heti aamusta ranskantunti... Novellianalyysejã ranskaksi, ihanaa. Tosin ranska ei ole ollenkaan pahimpia aineita mitã tããllã minulla on. Québekin historia nimittãin ei yhtããn jaksaisi kiinnostaa. Ja vaikka kiinnostaisikin niin ei oikein motivaatio riitã siihen ettã kolme tuntia joutuu pãhkãillã lãksyjen parissa ihan vaan ymmãrtããkseen mitã siinã kirjassa sanotaan.

Nãillã on muuten ihan outo lukujãrjestys, kun se on jaettu yhdeksãlle pãivãlle. Ettã joka viikko on sitten vãhãn erilainen. Aika virkistãvã systeemi itseasiassa.

Ja on jo sen kaksi viikkoa pitãnyt mainita tããllã ettã Rosalie onkin 12 vee eikã minun ikãiseni.

Ja nãmã pesevãt autonsa vãhintããn kerran viikossa!

Kouluakouluakouluaargh

On nãmã niin ihania nãmã tãkãlãiset ajoittain... Musiikintunnilla (viime viikolla) opettaja kãytãnnõssã vaan lykkãsi saksofonin kãteen ja sanoi ettã soita. Meni vãhãn sormi suuhun ettã õõh pardon? Haluaisikos joku kertoa miten saksofonia soitetaan, kun Silja ei tiedã eivãtkã nãmã oikein osaa kertoa..

Koulu on ihan mielettõmãn rankkaa vãlillã. Ja lãksyihin hurahtaa helposti se 2-4 tuntia jos oikeasti yrittãã. Minun kielitaidoillani siis.

Vaan tãnããn oli vapaapãivã. Labour day. Jee. Kãytiin taas kiertelemãssã Quebekkiã. Kãytiin nãkõalatornissa josta nãkyi koko kaupunki. Nous avons aussi visité un vesiputous jonkun inkkarikylãn vieressã. Ja vesiputouksia tããllã onkin aika paljon.

Mutta... seuraavaa viikonloppua odotellen..

Poutine

...maistuu tuotanoin... ... ... aika tuota eh... mielenkiintoiselta. Ei pahalta, mutta... nojoo. Rasvaista se ainakin on. Kuukeloikaa niin nãette miltã se nãyttãã. Luullakseni se koostuu ranskalaisista, jostain ruskeasta mõmmõstã mikã kai on vãhãn niinkuin kastiketta sekã jostain valkoisista mõhkãleistã, jotka ehkã ovat juustoa. Eilen nimittãin pããsin syõmããn tãtã tãkãlãistã pikaruokaa. Toivon vaan etteivãt nãmã syõ sitã kovin usein... eikun siis ihan hyvããhãn se oli....

Kouluakoulua

Nyt on koulu sitten alkanut tããllãkin. Koulurakennus on erittãin suuri, vaan oppilaitakin on paljon, joten kaikki tila tulee kyllã hyvin kãyttõõn. Vãlillã kãytãvãt ovat niin tulvillaan ihmisiã ettei eteenpãin meinaa pããstã. Puolen pãivãn kieppeillã kãvelen takaisin kotiin (vai miksi tãtã pitãisi sanoa? Kiintopisteeksi? Ei, kyllã tãmã alkaa olla minulle toinen koti) syõmããn lounasta. Muhkeat puolitoista tuntia ruokavãlituntia.. Ja kun koulu alkaa 9.30, niin saa nukkua piiitkããn. Huom. saa nukkua: eri asia on ettã voiko. Kouluunkin on vain se kymmenen minuutin kãvelymatka. Ja koulu loppuu vartin yli neljã. Neljã oppituntia pãivãssã, tunti ja vartti jokaista. Ei tãmãn nyt luulisi niin rankkaa olevan. Vaan kun mistããn ymmãrrã kuin pari sanaa sieltã tããltã, pitãã kuunnella todella tarkkaan kaikkea jos haluaa edes yrittãã arvata mitã joku sanoo. Mutta eikõhãn se ajan myõtã helpotu...

Englannintunnit ovat aikas hauskoja. Osittain siksi ettã oikeasti pããsee puhumaan ihmisten kanssa, osittain siksi ettã nãiden aksentti on vaan niin hauskan kuulloista englannin suhteen. Vaan kovin harva tããllã oikeasti osaa englantia. Opettajista ehkã kolme neljãsosaa osaa puhua kyseistã kieltã ymmãrrettãvãsti tai hyvin. Oppilaista kolme neljãsosaa ei juuri osaa englantia. Joten kai sitã kohta olisi pakko alkaa tãtã kieltã oppimaan. Englannin opettaja pohdiskeli ettã mitã hãn tekisi minun kanssani, kun olen aivan eri tasolla kuin nãmã. Kun edellisellã tunnilla piti vierustoverilta kysyã englanniksi tãmãn kengãnnumeroa. Kyllã on Suomessa parempaa tuo kieltenopetus.

Vaan hyvã ettã sentããn jossain osaan jotain (viitaten edelliseen) kun muissa aineissa taas ei ole yhtããn mitããn hajua mistããn. Yhdestã oppiaineesta en edes tiedã mitã se kãsittelee. Politiikkaa ja taloutta ja historiaa luulisin. Ranskaksi. Wuhuu...

Muut oppilaat koulussa ovat ihan mukavia. Vaan en kyllã juuri ole heihin vielã ehtinyt tutustua, kun suurin osa energiastani ja ajastani on mennyt siihen ettã lõytãã oikeaan luokkaan oikeaan aikaan. Tãnããn kaksi poikaa tuli kysymããn ettã "Do you speak English or Finlandish in Finland?" Kun vastasin ettã suomea siellã puhutaan, toinen hihkaisi innosta ja toinen huusi "nooon!" ja sitten he kipittivãt pois. Hieman hãmmentãvãã.

Mutta on minulla kai virallisesti yksi kaverikin koulussa. Vuoden tai kaksi vuotta nuorempi tyttõ. Olisi muuten ihan hauska tietãã hãnen nimensã. Tai siis kai minã sen tiedãn, muttei mitããn hajua miten se kirjoitetaan. Vaan kun hãn ei oikein puhu englantia enkã minã ranskaa niin kommunikaatio on erittãin hankalaa. Oikein tiedã miten minã hãneen edes tutustuin.

Toissapãivãnã kãvimme Marcin ja Thomaksen kanssa katsomassa elokuvan District 9. Ja dupattuna ranskaksi tottakai. Ehdottomasti lempielokuvani. Tai sitten ei. Enpã taida suositella.

Jos nyt vajaavaisuuttani ranskankielen suhteen ei lasketa, niin tããllã menee oikein hyvin. Ja tããllã on muuten yhteen ostoskeskukseen rakennettu huvipuisto. Jonka vuoristorata on melkein parempi kuin Linnanmãellã oleva.

Leipãã ja sirkushuveja

Kãytiin eilen illalla katsomassa Sirque du soleiliã ja jotain ihme elokuvaa mikã nãytettiin ison ison talon seinãllã ulkona. Tãhtiãkin nãkyi vãhãn, mutta eipã niin kirkkaasti kuin siellã Suomessa. Sirkus oli oikein mahtava, ehdottomasti parempi nãin livenã, kuin televisiosta. Ja tuollakin oli kameraihmisiã, joten ehkã nãette minut telkkarista joku pãivã :D

Ruisleipãã onnistuin tuomaan mukanani, ja nãmã tuntuvat siitã pitãvãn... maapãhkinãvoin kera... Mãmmiã olisi aika hauska saada postissa, mutta ehken minã sitã vielã uskalla nãille syõttãã. Salmiakkiakaan en ole vielã tarjonnut. Saa nãhdã miten reagoivat, hahhah.

Nãillã on tããllã Kaapo-pehmolelu. Oon nelivuotias... Sen nimi vaan on jotain ihan muuta ranskaksi, en oikein vielã ole saanut selville miksi nãmã sitã kutsuvat. Ja Kaapo tulee ehkã Kanadasta tai Quebekistã.

Ja niin, toissapãivãnã kãvin koulussa ilmoittautumassa. Ihan mielettõmãn iso rakennus, oppilaita on ehkã 950. Nãin ainakin olin ymmãrtãvinãni. Tããllã kun loppujen lopuksi tiedã yhtããn mitã nãmã oikeasti yrittãvãt minulle sanoa ja selittãã. Vaikka alkaa sitã ehkã pikkuhiljaa jotain selkoa saamaan tãstã ranskasta ja Quebecin aksentista. Joka (kuten ehkã olen aikaisemminkin jo todennut) kuullostaa ihan naurettavalta! Ja kun nãmã kãyttãvãt joissain sanoissa englantilaista ãrrãã ja joskus ranskalaista, joskus jopa molempia... Ja vãlillã vaihtavat kokonaan kieltã englantiin (jota kukaan tããllã ei oikein osaa puhua kunnolla) niin yritã sitten pysyã kãrryillã siitã kuka sanoo ja mitã.

Hostperheeni on aika ihana. Lapset ovat todella suloisia, vaikken aina etenkããn heitã meinaa ymmãrtãã. Victor on ihan hõpsõ kaikin tavoin. Minã olen ilmeisesti JiiJa nimeltãni Victorin mukaan, muut kyllã osaavat suunnilleen lausua nimeni oikein. Silja-sanan painotus vaan menee hieman pieleen, joten vãlillã on hankala huomata jos joku puhuttelee minua, kun siansaksan keskeltã nimeãni ei oikein meinaa erottaa. Ja vãlillã reagoi ihan turhaan, ranskan S'il y a nimittãin lausutaan kãytãnnõssã ihan samalla tavalla kuin Silja.

Tja nyt voisin mennã taas mongertamaan ranskaa... Pitãkãã hauskaa ja pãrjãilkãã te siellã!

Ããkkõset tais jããdã kotiin...

Nyt olen siis perilla. Jo toista paivaa. Nippa nappa ymmarran mita nama yrittavat minulle sanoa. Mutta kovin harvoin tarvitsee kenenkaan englantiin turvautua. Tama Quebekin ranska vaan on ihan mielettoman naurettavan kuullosta. Jos maltatte odottaa vuoden niin ehka kuulette minunkin sita puhuvan. Onhan tama periaatteessa ihan ranskaa ranskaa, mutta lausuminen vaan on sekoitus ranskaa itseaan, englantia ja saksaa. Ja yrita sitten jotain ymmartaa, kun ihan jarkevakin ranska on melkoisen kasittamatonta...

Matka tanne sujui kohtuullisen hyvin. Mita nyt joku viisitoista tuntia lentamista tai odottelua... Onneksi oli matkaseuraa. Kiitos Nina! Montrealissa tuli hieman kiire kun piti kaikki immigration-hommat hoitaa ja viela tullata tavarat. Tai eihan kukaan niita edes katsonut tietaakseni. Ainakaan meita ei pysaytetty. Aikaa vaan meni ihan mielettomasti kun odoteltiin laukkuja. Ja kun kitara tulikin eri hihnalle, niin sen etsiminen oli hieman hankalahkoa.

Ja nyt hostmama tuli jotain selittamaan ranskaksi, ja kun aivot olivat jo kaantyneet rakkaalle suomenkielelle, niin ymmartaminen tuotti taas kerran hieman ongelmia. Mutta yllattavan hyvin pystyy tilanteesta arvaamaan mita kukakin haluaa sanoa. Elekieli kunniaan.

Talossa kun asuu minun lisaksi kuusi muuta ihmista, niin metelia riittaa. Etenkin nuorimmainen, kaksivuotias Victor karjuu tai õlisee usein saadakseen tahtonsa lapi. Itseasiassa tallakin hetkella kyseinen herrasmies itkee huoneessaan, syystã jota en nyt millaan kykene ymmartamaan. Mutta muuten Victor on erittain sympaattinen. Etenkin kun esittelin kitaraani perheelle, han tuli ihmettelemaan. Ihan ihmeissaan etta mika ihme se tuo on. Ja kun annoin kitarani hanelle syliin, han sita rampytti innoissaan. Kerran naytti silta etta han haluaisi lahtea muualle ja yritin ottaa kitaraa pois, mutta hãnpã parkaisi etta Naaa ja alkoi taas rampyttaa. Ja jos noita kuvia saisi jossain vaiheessa siirrettya koneelle (jaksamisestahan se lahinna on kiinni... heh) niin nakisitte muuten aika suloisen kuvan... Kun Victor ihmettelee kameraa.

Nyt voisin lopetella. Kirjoittelen lisaa kun ehdin.

Kerran koittaa se aika, kun...

...Silja lähteepi maailmalle. Viiden tunnin ja viidenkymmenenkahden minuutin kuluttua pitää jo lyllertää lentokentälle. Ja siitä vielä kaksi ja puoli tuntia ja lento lähtee. Ja perillä olen... noh en jaksa laskea. Mutta huomenna kuitenkin. Täkäläistä aikaa joskus iltayhdeksältä ehkä. Sikäläistä aikaa kello on puoli kolme päivällä.

Pakkaus on lopultakin tehty ja pitää vain toivoa ettei mitään kovin elintärkeää päässyt unohtumaan. Pikkuhiljaa alkaa jänskättämään. Toisaalta on ihan mielettömän haikeaa lähteä ja jättää tänne kaikki rakkaat ihmiset, toisaalta kaikki edessä oleva jännittää. Kovin on ristiriitaista.

Pitäisi ehkä mennä nukkumaan, jotta jaksaa huomenna, muttei oikein tahdo väsyttää. Tai no ehkä vähän. Oikeastaan minulla on nälkä.

Joten... Heihei Suomi, näkemiin. Ja näkemiin kaikki ihanat ihmiset, nähdään vuoden päästä!

Hyvästelyjä...

Tänään kävimme äidin kanssa ostoksilla. Ja edelleen ihmetyttää että miten sen kitaran kanssa kannattaisi tehdä. Ostimme kovakantisen kitaralaukun joka ilmeisesti kestää 500 kilon painon, joten eiköhän se ruumassakin säily ehjänä. Kun lentoyhtiö ei nimittäin anna ottaa kitaraa käsimatkatavaroihin. Toisaalta voisi ostaa tai vuokrata sieltä Québekistä kitaran, mutta vasenkätistä kun soitan, niin joutuisi ehkä viilailemaan ja virittelemään että saa toimimaan. Noh, saa nähdä miten käy.

Ja ihanat partioystäväiseni pölähtivät käymään. Pienimuotoiset läksiäiset pidimme. Kai sen periaatteessa piti olla yllätys, mutta olin jo aika lailla saanut vihjeitä aikaisemmin, joten osasin odottaa vieraita. Ajankohtakin selvisi tuossa viikolla, kun veljeni Sami ilmoitti viikonlopun aikatauluja pohdittaessa että "Siljan pitää olla lauantaina viideltä kotona". Mutta kiitoksia kun kävitte!!

Ja eilen taiteiden yössä pyörittiin viimeistä kertaa keskustassa ressukoitten kanssa. Unohtamatta teitä kaikkia muita ihania ihmisiä keneen törmäsin. Oli kyllä hieman haikeaa lähteä, kun niinkin läheisiksi olemme viimeisen vuoden aikana tulleet. Mutta nähdään vuoden päästä...
Ja pääsinpähän puhumaan ranskaa ihan oikean ranskalaisen kanssa. Roosan luona asuva vaihtari nimittäin vietti meidän kanssamme illan. Lähinnä englantiahan me lopulta puhuimme, mutta tapaus antoi sentään vähän toivoa omaa vuottani ajatellen, kun ymmärsin kaiken mitä Marion meille ranskaksi puhui. Vaan mitäs siihen sitten itse osasikaan oikein vastata...

Ja migreeni vaivaa jo toista päivää, ihanaa.. Mutta eiköhän tämä tästä.

Téléfrancais on loooistava! Se on siis kanadalainen ranskan opetusvideo-sarja, jota katsoimme vähän joskus aikoinaan ranskan ykköskurssilla. Kävimme Mian kanssa perjantaina koulun kuvisluokassa katsomassa loputkin jaksot. Aivan loistava sarja, jossa ananas kertoo olevansa ananas. Ce n'est pas possible! Les ananas ne parlent pas. Ja Monsieur Pourquoi ja le petit Cristophe Colomb... Oivoi. Suosittelen.

Kielimuuri

Ja lähden näemmä sittenkin keskiviikkona enkä tiistaina. Pitää herätä aikaisin aikaisin aamulla... Yritän parhaillaan selittää asiaa (naamakirjassa :D) hosteille, jotka odottelivat minua jo ensi viikon tiistaiksi. Ja ranska taipuu tänään erittäin kankeasti. Sitä vaan lätkii sanoja peräkkäin ja toivoo että joku jotain ymmärtää. Sanakirja sentään on keksitty. Saa nähdä miten paikan päällä pärjää, kun pitää ihan oikeasti puhua. Kirjoitettua ranskaa ymmärrän yllättävän hyvin, tuossa tällä viikolla kävin kirjastossa lueskelemassa ranskankielistä Potteriakin. Puhuttu vaan on vähän eri asia. Ja Québecin aksentti muutenkin... Käyttävät vielä osittain eri sanojakin kuin ranskalaiset.

Määränpää

Määränpääni on Québecin provinssin pääkaupunki Québec. Hyvä ystävämme internettinen kertoo kyseisessä pikku kyläpahasessa olevan noin 491 000 asukasta, mikäli esikaupunkeja siis ei lasketa. Meinaavat tehdä minusta kaupunkilaisen...
Perheessä on isä Marc, äiti France (kyllä vain :D), Rosalie (17 v.), Thomas (9 v.), Eloise (5 v.) ja Victor (2 v.). Ja lisäksi kissa, jonka nimeä en ole vielä saanut selvitettyä. Voin säästää sen kysymyksen paikan päälle; onpahan sitten jotain mitä ehkä osaisinkin sanoa ranskaksi. Ja osaa ainakin hostäitini ja ilmeisesti Rosalie (muista en tiedä) englantia, joten ihan pulassa en ole. Québecissä näet se ei ole aivan itsestäänselvyys, kun 80% siellä asuvista puhuu äidinkielenään ranskaa.
Muutaman meilin olen vaihdellut hostäitini kanssa kesän mittaan. Ranskaksi vaan on ihan mielettömän rasittaava kirjoittaa yhtään mitään, joten sisäänrakennettu laiskuuteni on useimmiten voittanut uteliaisuuden. Ja on niin kovin vaikeaa kysyä yhtään mitään, ei vain kielen kannalta, vaan ihan yleisestikin. Ei sitä vaan oikein osaa sanoa mitään kun ei yhtään tiedä mikä edessä odottaa. Mutta perhe vaikuttaa ihan mukavalta sen perusteella mitä tähän asti olen kuullut ja ymmärtänyt. Kohtahan se nähdään.

Tavaroitten pakkaaminen on vielä totaalisesti kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa. Lähinnä kun kaupungilla ei kovin ehdi enää käydä, jos jotain pitäisi vielä hankkia. Toivoton shoppailija kun olen, se vie ihan mielettömästi aikaa. Suklaata ja salmiakkia ja sisuja tuli ostettua tuliaisiksi Mian kanssa. Mia on lähdössä Ranskaan vuodeksi, ja hänen blogiaan siteeratakseni: ollaan yhdessä ranskantunneilla tuskailtu tässä pitkin vuotta.
Saa nähdä tuleeko noihin tuliaisiin vielä jotain muutakin. Englanninkielisen muumikirjan kävin ostamassa muumikaupasta. Muumimukejakin olen pohtinut, ja juustohöylää edelleen harkitsen. Ja hostisälläni on ilmeisesti synttärit heti seuraavana päivänä saapumiseni jälkeen. Että pitäisikös joku lahja sitä varten ostaa?

Pianpian

Kuusi päivää lähtöön... hui! Mihinkäs sitä taas meni ryhtymään? Olen siis lähdössä vaihtoon. Kanadaan. Vuodeksi. - Ja ranskankieliselle alueelle tottakai. Ja ranskaa osaan... ah niin kovin kovin vähän. No onhan sitä jo kolme vuotta opiskeltu. Mutta näillä eväillä mennään ja näillä eväillä pärjätään. Näillä evillä pärjätään.

Juup. Nyt on blogi pystyssä ja kirjoittelen kun ehdin jos jaksan ja viitsin. Ja nyt nukkumaan.