Määränpää

Määränpääni on Québecin provinssin pääkaupunki Québec. Hyvä ystävämme internettinen kertoo kyseisessä pikku kyläpahasessa olevan noin 491 000 asukasta, mikäli esikaupunkeja siis ei lasketa. Meinaavat tehdä minusta kaupunkilaisen...
Perheessä on isä Marc, äiti France (kyllä vain :D), Rosalie (17 v.), Thomas (9 v.), Eloise (5 v.) ja Victor (2 v.). Ja lisäksi kissa, jonka nimeä en ole vielä saanut selvitettyä. Voin säästää sen kysymyksen paikan päälle; onpahan sitten jotain mitä ehkä osaisinkin sanoa ranskaksi. Ja osaa ainakin hostäitini ja ilmeisesti Rosalie (muista en tiedä) englantia, joten ihan pulassa en ole. Québecissä näet se ei ole aivan itsestäänselvyys, kun 80% siellä asuvista puhuu äidinkielenään ranskaa.
Muutaman meilin olen vaihdellut hostäitini kanssa kesän mittaan. Ranskaksi vaan on ihan mielettömän rasittaava kirjoittaa yhtään mitään, joten sisäänrakennettu laiskuuteni on useimmiten voittanut uteliaisuuden. Ja on niin kovin vaikeaa kysyä yhtään mitään, ei vain kielen kannalta, vaan ihan yleisestikin. Ei sitä vaan oikein osaa sanoa mitään kun ei yhtään tiedä mikä edessä odottaa. Mutta perhe vaikuttaa ihan mukavalta sen perusteella mitä tähän asti olen kuullut ja ymmärtänyt. Kohtahan se nähdään.

Tavaroitten pakkaaminen on vielä totaalisesti kesken, mutta onhan tässä vielä aikaa. Lähinnä kun kaupungilla ei kovin ehdi enää käydä, jos jotain pitäisi vielä hankkia. Toivoton shoppailija kun olen, se vie ihan mielettömästi aikaa. Suklaata ja salmiakkia ja sisuja tuli ostettua tuliaisiksi Mian kanssa. Mia on lähdössä Ranskaan vuodeksi, ja hänen blogiaan siteeratakseni: ollaan yhdessä ranskantunneilla tuskailtu tässä pitkin vuotta.
Saa nähdä tuleeko noihin tuliaisiin vielä jotain muutakin. Englanninkielisen muumikirjan kävin ostamassa muumikaupasta. Muumimukejakin olen pohtinut, ja juustohöylää edelleen harkitsen. Ja hostisälläni on ilmeisesti synttärit heti seuraavana päivänä saapumiseni jälkeen. Että pitäisikös joku lahja sitä varten ostaa?