Le Carnaval de Québec

Jokos mä mainitsin et mä muutin tossa parisen viikkoa sitten? Ihan tosi paljon paremmin tuntuu asiat menneen nyt sen jälkeen. Ei tarvii enää aamusin herätä mekkalaan (tosin hyvä jos muistaa ollenkaan herätä oikeeseen aikaan) ja saa oikeasti olla välillä rauhassakin jos haluaa. Ihan siis vaan yläkertaan muutin, en sen pidemmälle. Éloisen kanssa vaihdettiin huoneita. Hassua miten asiat tuntuu järjestyvän itestään. Edelleen totuttelen uuteen huoneeseen, rutiinit ei oo ihan entisellään enää, pitää opetella kaikki uudestaan ihan siitä lähtien et mitä vessaa käyttää millonki ja missä välissä käy heittämässä likapyykit pesukoriin.

En tiä onks nyt ton muuton yhteydessä vai miten, mut nyt parin viikon sisään on alkanu asiat luistamaan oikeesti tosi mukavasti. Mä oon jotenki vaan niin mielettömän hyvällä tuulella koko ajan. Oon löytäny uusia kavereitakin, ihmisiä joita mun olemassaolo oikeesti kiinnostaa ja jotka haluaa tutustua muhun, ja jotka ite on semmosia joiden kaa on kiva olla.

Viime viikonloppu oli kyllä ihan mahtava! Meillä oli EF:n järjestämä aktiviteetti, Carnaval Weekend. Eka kerta ku oltiin vaihtareitten kaa porukalla noin pitkä aika samassa paikassa. Perjantaina koulun jälkeen suuntasin kohti wanhaa Québekkiä. Vietettiin koko viikonloppu ihanien vaihtareitten kanssa Carnaval du Québec -hömpsötyksiä ihmetellen. Noi on siis semmoset karnevaalit jotka järjestetään ilmeisesti viidettäkymmenettä kuudetta kertaa. Joka talvi on tommonen parin-kolmen viikon jakso, jonka aikana vanhassa kaupungissa ja sen lähistöllä on kaikenlaista hienoa ja kivaa. Löytyy muun muassa ihan massiivinen jäälinna, ihan mahtavia lumiveistoksia, jäästä rakennettuja liukumäkiä ja tottakai ilmaisia keksejä. Ja jos sattui ottamaan mukaan uimapuvun Wanhaan Québekkiin, pääsee ulkona olevaan spaaahan kylpemään. Saunaa en nähnyt, mutta paikalla pyörivistä turisteista vähintään yksi mainitsee sanan sauna, span lähettyvillä ollessaan. Ja turisteja muuten on ihan mielettömästi. Ehkä jopa puolet (ellei enemmänkin) kaduilla liikkuvista puhuu englantia. Vieux Québec tosin muutenkin on sen verran turistikohde, että jos englantia haluaa kuulla, niin sinne vaan, mutta nyt kun tuolla liikkui niin melkein säikähti että mihin maahan mää oikeen oon tullu, ku ne jotain tommosta englantia puhuu. Itehän en oo englantia juuri ollenkaan puhunu mun vaihtarivuoden aikana. Joskus harvoin enkuntunneilla pääsee puhumaan, ja jos vaihtareitten kaa ollaan liikenteessä niin kieli saattaa olla englantia. Riippuu vähän siitä millä tuulella sitä ollaan. Viime viikonloppuna puhuttiin englantia koko ajan. Paikalla oli siis Québekin ja Montrealin vaihtarit. Oli meksikolaista, saksalaista, hong kongilaista, yks taiwanilainen ja mun lisäks KAKS suomalaista! Vaan ei me oikeestaan ees puhuttu suomea. Tosi hassua oikeestaan nyt ku miettii. Jotain pari lausetta vaihdettiin suomeks ja naurettiin toistemme aksentteja ja todettiin sitten että ääh ei tästä tuu mitään ja jatkettiin englanniks. Ja toisaalta ihan muitakin ajatellen, harvoin paikalla oli vaan pelkästään suomalaisia. Ihan mahtava viikonloppu oli kyllä ehdottomasti. Ja tänään kävin kolmen saksalaisen kanssa ihmettelemässä vielä lisää että mitä tuonne downtowniin kuuluu. Ja huomenna partiolaisten kanssa Carnavalin paraatiin marssimaan. Ilmeisesti meiät maskeerataan jokskui ilmapalloukkeleiks.

Kirjotelkaas mulle, mä haluun tietää mitä sinne Suomeen kuuluu!

'Lunssa

Siljalla on pikkune flunssa iskeny. Mutta kai tästä selvitään. Väsyttää vaan normaalakin enemmän, eli aika tajuttomasti, ja silti nukkuminen on hankalaa. Asiaahan helpottaa se, että naapurihuoneen pikkumies Victor aloittaa äänenavauksen nykyään jo siinä viiden maissa, ja jos nukkumaan pääsee vasta puolenyön aikoihin, niin varmasti on aamulla pirteä olo. Dedä od aiga dugossa. Sentään on viikonloppu. Ja ruokahalu on vähän taas omilla teillään, lenkillä ehkä. Silti onnistuin syömään itteni ihan ähkyyn äsken ku käytiin Pizza Royalissa buffetilla, kun vaan oli niin jännän näkösiä ruokia et oli ihan pakko maistaa. Jello on muuten ihan mielettömän hauskan näköstä. Naapuripöydän herra kun lastas lautaselleen ihan mielettömän ison kukkurallisen jello-hyytelöä ja sitä ku tasapainotteli kuljettaakseen sen pöytäänsä, niin kyllä hytky nätisti. Se hyytelö siis. Vaan ei se silti kovin hyvää oo. Mut sillä ois kiva olla ruokasotaa. Mömmösota On aika jees.

Tänään taas pitkästä aikaa sain olla ihan yksin kotona, mikä on siis erittäin harvinaista. Edes Platon ei ollu paikalla. Tekee niin hyvää välillä se et saa olla ihan vaan ittensä kanssa. Tää on siinä mielessä hassua, et mul on tosi usein yksinäinen olo, mistä en yhtään tykkää. Mut se et on yksin sillon ku on muita ihmisiä ympärillä on tyhmää. Tai siis ei sillon oo yksin. Mut kuitenki on. Tai siis, sitä tiedostaa aina et läsnä on mutaki, mut jos niitä ei voi tavottaa mitenkään ni sitä vaan ahdistuu. Tai ihan muutenki, jos oon täällä omassa huoneessa, ja joku muu on vaikka yläkerrassa, ni ei se vaan jotenki oo sama asia ku et ois oikeesti ainoa talossa. Täällä on aina ja jatkuvasti ihmisiä ympärillä, meni ihan minne tahansa. Siihen on tavallaan tosi tottunu, vaan tänään taas ku semmosen partioaktviteetin jälkeen tulin kotiin eikä tääl ollu ketään, ni sitä jotenki taas jotenki muisti mitä on semmonen oma rauha. Ja taaskaan mä en yhtään osaa ilmasta itteäni ihan silleen ku haluisin, mutta toivottavasti nyt jotain hajua saatte siitä mitä mä yritän selittää.

Jee Platon ei melkein ollenkaan enää kisko hihnassa. Oon mä jotain saanu aikaankin täällä näemmä siis. Mutta poloinen on kipeänä. Vähän niinku minäki. Mut tolla on joku ihan oikeakin koiraflunssa, se yskii ihan jatkuvasti (etenki ku se innostuu jostain) ja välillä se yskii/oksentaa lattialle semmosen herrkullisen läjän semmosta valkosta limaa. Yhhyh on muuten oikeesti kuvottavan näköstä. Ei normi oksennus mitään, mutta toi.. Yök. Ja kukakohan ne mömmähdykset siivoaa.. Ja miks nyt taas niin hyvin tiedostan sen et oon syöny liian paljon liian rasvasta ruokaa. Nojoo anyways. Nukkumaan.

Platon tai Chi.

Koulu alko tossa viime viikon torstaina. Mahtavat kaks päivää koulua ennen viikonloppua. Seki tuntu jo tosi rankalta loman jälkeen. Vaik lomalla oikeestaan ku kahtena vikana päivänä löhöilly silleen miten mää ny yleensä lomilla tykkään löhöillä. Taii no ei se vikakaan lomapäivä loppujen lopuks pelkkää nukkumista ollu, vaikka suurimman osan päivästä kulutinki yhen kirjan parissa ja kitaraa soitellen ku muut oli kukakin ties missä eikä mulla oikeen ollu ketään kaveria kenen luo oisin voinu mennä. Illemmalla ku oltiin Rosalien ja Thomaksen kaa sit päivällistä syömässä, Thomas sit mainitsi et niin et sil on partioo illalla. Siinä samassahan mä sit muistin että ai niin.. Kun nimittäin joulukuussa yks partiolainen oli kysyny et josko haluisin tulla noitten 9-10 vuotiaitten kokoukseen kertomaan Suomesta. Sen meilissä se vaan sekoili jotain päivämäärien kaa enkä mä sit loppujen lopuks tienny et millon se halus et tuun sinne kokoukseen. Mut mun piti joku suomalainen partioleikki kattoo valmiiks noille, tehä powerpoint-esitelmä Suomesta ja valmistaa joku suomiruoka niille maisteltavaks. Kun siis sillon päivällisellä selitin Rosalielle ja Thomas'lle et mä kai joskus tuun sen kokoukseen, naureskeltiin sitä et mitä jos se nyt sit on tänään. Ja juuri sopivasti siinä sitten puhelin soi ja samainen partiolainen vielä varmisti et oonhan mää tulossa. Siinä sit kolme varttia aikaa valmistautua. Kauralastujakin saatiin tehtyä. Ja oli tosi kiva ilta ja ne pikkusetki tykkäs.

Lauantaina käytiin kattomassa Cirque du Soleilin Alegria, saatiin Francelta liput joululahjaks. Oli aika jees. Eli siis ihan mahtava. Jotenki oli tosi etäinen olo ku katto sitä touhua sieltä ylhäältä katsomosta. Tai siis jotenki vaan ne kaikki temput ja muut tuntu niin mahottomilta, oli niin hianoja ettei ne ees näyttäny aidoilta ne niitten hyppelyt ja pompiskelut. Ja oli muuten ihan loistavia pellejä. Niin simppeliä huumoria, vaan kyllä naurettiin välillä ihan kippurassa.

Ja niin se Platon. Mun uus kaveri. Koira siis. Hostpapa toi sen kotiin just ennenku lähettiin sirkusta kattomaan. Eka se sano et se on saksanpaimenkoiran ja dobermannin risteytys. Seuraavana päivänä se oli saksanpaimenkoiran ja labradorin sekotus ja eilen se oli jo saksanpamenkoiran ja rotweillerin (miten nyt kirjotetaankaan) risteytys. Eli toisin sanoen sillä ei oo mitään hajua. Vuoden ikänen koira, tosi sympaattinen tapaus. Nukkuu mun huoneen lattialla. Ja koska sillä on joku flunssa, ni se yskii ihan jatkuvasti, joka hieman hankaloittaa nukkumista. Lähinnä mua huolestuttaa ku hosteilla ei oo mitään kokemusta koirista ja toi ny tuntuu olevan kuitenkii aikas älykäs tapaus. Että en tiedä mitä tästä tulee, vähän arveluttaa. Mä kyl ihan mielelläni koulutan Platonia ja käyn sen kaa lenkillä et cetera, mut paha sille on mitään opettaa jos ja kun tasan kaikki täällä vetää köyttä ihan eri suuntaan.

Tossa toissapäivänä ihan mielenkiinnosta halusin kokeilla et mitä tapahtuu jos alan juoksemaan ihan täysiä ku mulla on Platon hihnan päässä. Lopputuloksena kaunis ilmalento sekä vähemmän kaunis ruhje polveen. Turpos kaksinkertaseks ja iho ihan mukavasti rikki asvalttikosketuksen jäljiltä. Liikuttaminen tekee edelleen kipeetä, vaikkei se enää oo turvonnu se jalka. Kuhan se nyt ens maanantaiks ois käyttökunnossa ni ois ihan jees. Kun siis alotan Tai Chin ens viikolla. Kai se joku kiinalainen itsepuollustuslaji on, yhtään sen tarkemmin en tiedä. Jännä nähä mimmonen laji kyseessä.