Joulupupuki comes from Finland!

Taas on tapahtunut ihan mielettõmãsti, vaikka vãlillã tuntuu siltã ettã olen nãhnyt jo kaiken. Tããllã elãmã alkaa ajoittain olla jo ihan arkea, alkaa nãmã tãkãlãiset tavat tulla tutuiksi. Vaan silti joka pãivã tuo jotain uutta tullessaan eikã ikinã voi tietãã mitã seuraavana pãivãnã tulee tapahtumaan. Tuossa erããnã yõnã viime viikolla nukuin erittãin huonosti ja aamulla oli Hieman ãrtynyt olo. Vaan parin tunnin pããstã olinkin sitten ihan eri tuulella ja maailma nãytti taas hieman valoisammalta. Ja kun koulupãivã oli ohi ja kãvelin ulos koulurakennuksesta, pihalla odotti ihan mieletõn kaatosade. Kadut vaan tulvivat vettã! Sellaset parikytã senttiã vettã paikotellen... Puoli minuuttia kun olin sadetta (MOUILLE!) ihaillut olinkin sitten jo ihan lãpimãrkã. Ja ihan mahtavaa kãvellã lãpimãrkãnã koulusta kotiin.

Perjantaina meillã ei ollut koulua. Ja vaikka olisikin ollut olisin joutunut lintsaamaan, kun meillã oli EF:n tapaaminen. Meille kerrottiin vielã tarkemmin niistã miljuunista sããnnõistã mitã meillã tããllã on. Ja pitãisi ilmeisesti saada arvosanaksi vãhintããn se 60% kaikista aineista.. Oivoi tuon Québekin hissan kanssa.. kun tãkãlãisetkin saavat siitã jotain 20-40%.

Mutta siis tuolla tapaamisessa tutustuin siis muihin vaihtareihin. Meitã oli muistaakseni 11. Neljã hong kongilaista, yksi australialainen, minã ja viisi saksalaista. Jotain siinã ehdittiin jutellakin kaiken tylsãn luennoinnin keskellã, sekã jãlkeenpãin piknikillã. Australialainen tiesi ettã saari on ruotsiksi õ. Seleevã. Yksi saksalaisista kertoi kãyneensã Tanskassa, Norjassa ja Ruotsissa, muttei Suomessa. Mikã harmitti hãntã itseããn hirveãsti. Sanoin ettã tervetuloa vaan. Ehkã hãn sinne joku pãivã vielã põlãhtããkin. Vaikutti todella ihanalta ihmiseltã. Vaan ãlkãã kysykõ mikã hãnen nimensã on, minulla ei ole mitããn hajua. Vaan se alkoi L-kirjaimella. Tyttõ.

Olen siis aloittanut tããllã partion, kuten olen jo tainnut mainita pariinkin kertaan. Itseasiassa tãllã hetkellã en yhtããn muista mitã olen aikaisemmi kirjoittanut ja minne. Joka tapauksessa, tãnã viikonloppuna meillã olikin sitten jo ensimmãinen retki kanadalaiseen metsããn. Piti ensin ajaa autolla sellainen tunnin matka ettã pããstiin ihan metsããn, ja leiripaikkakin oli oikein luksus, meillã oli jopa pieni mõkki paikan pããllã, sekã ihan oikea vessa. Woo. Tããllã kun tulee "pionièer"iksi niin ennenkuin on ihan oikeasti ryhmãn jãseneksi pitãã viettãã 12 tuntia yksin metsãssã. Ja tottakai minunkin piti se jo ihan kokemuksen vuoksi kokea. Kãytãnnõssã se nyt ei ollut ihan niin hienoa kuin miltã se kuullostaa. Illan jo laskeuduttua minut vietiin parinsadan metrin pããhãn muista ja kãskettiin leiriytyã siihen. Ja minusta parinkymmenen metrin pããssã oli toinen henkilõ joka suoritti seuraavaa luokkaa: 24h yksin. Kun sitten olin minulle annetusta pressusta vããntãnyt oikein komean kodan ja vielã nuotionkin saanut ihmeteltyã kasaan tãkãlãisistã lehtikuusista, minulle sitten tuotiin iltapala. Ja hieman myõhemmin minulle kãytiin vielã tarjoilemassa vaahtokarkkeja. Juu'u, 12h Yksin. Noh, tãkãlãisten mittapuulla ainakin. Lainavarusteilla vietetyn yõn jãlkeen minulle tuotiin aamupala ja kãskettiin palata leiriin kun olen purkanut majoitteeni. Oli se toisaalta kuitenkin aika mielenkiintoista. Ja kun on tottunut suomalaiseen synkkããn metsããn missã on vaan kuusia joka puolella.. Tuolla oli siis lãhinnã lehtipuita ja lehtikuusia. Ja nuotioon sai puut kasattua ehkã minuutissa, kun maa oli ihan tãynnã katkenneita oksia ja puunrunkoja. Myõs varusteisiin oli hieman tutustumista, kun kãytãnnõssã kaikki mitã minulla oli mukana oli lainattua, mukaanlukien vaatteet mitã minulla oli pããllãni.

Lauantaina sitten lãhinnã laitoimme ruokaa nuotiolla ja sõimme. Kãvimme myõs tutustumassa maastoon. Meidãn ilmeisesti piti kãydã jollain mõkillã jossain, mutta sitten nãmã menivãt (tãkãlãisten mittapuulla) eksymããn kun eivãt muistaneetkaan reittiã, niin emme sitten ikinã pããsseet perille. Karttaahan meillã ei ollut mukana. Mutta pããsinpãhãn nãkemããn komean tãkãlãisen suon. Ja aika hauska kokems tuokin; muista milloin minulla olisi aikaisemmin ollut noin vãhãn hajua siitã missã minã olen.

Illalla oli sitten lupauksenanto (hããhãã ei-partiolaiset, ottakaa selvãã mikã se on, mã en jaksa selittãã). Ja vaikka nyt suomessa olen jo sekã vanhan ettã uuden mallin mukaan sen suorittanut, halusivat nãmã nyt vielã uuden hienon kokemuksen minulle tarjota. Ja pakko kyllã sanoa ettã tãkãlãinen tapa on ehdottomasti parempi ja hienompi ja juhlavampi kuin mitã meillã SiHassa. Eli kun on suorittanut sen 12-tuntisen, niin sitten annetaan partiolupaus. Mutta menee hieman monimutkaiseksi tãkãlãisen systeemin selittãminen, eikã se kovin mielenkiintoista edes olisi, vaikka tilaisuus itsessããn kuinka mahtava olikin. Mutta sen verran voin sanoa, ettã meinasi vãhãn naurattaa, kun minun piti lukea paperillinen ranskaa, eikã mitããn hajua miten jotkut sanat olisi pitãnyt lausua. Mutta kuvittelen ymmãrtãneeni mitã lupaus sisãlsi :D

Alkuyõstã lauantaina menimme metsããn leikkimããn "piiloitettua partiolaista". Eli yksi aloitti ja laski kymmeneen, jonka aikana muiden piti piiloutua. Sitten sen yhden piti taskulampun valossa lõytãã kaikki, seisten kokoajan samalla paikalla. Kun hãn sitten ei enãã kyennyt lõytãmããn ketããn, huudettiin kaikki paikalle ja kãveltiin vãhãn matkaa eteenpãin metsããn. Se joka oli lõydetty ensimmãisenã, oli seuraava laskija. Tãllã kertaa laskettiin yhdeksããn, seuraavalla kerralla kahdeksaan jne, kunnes lopulta oli vain sekunti aikaa piiloutua. Ja edustinpahan Suomea ihan kunnioitettavasti, kun nimittãin minut lõydettiin tasan vain kerran, kahden sekuntin kohdalla. Yleensã ottaen etsijã lõysi kaikki paitsi yhden tai kaksi. Ja nãmã joka kerta huvittuneen turhautuneena minua sitten yrittivãt etsiã, vaan eivãtpã lõytãneet. Kahden sekuntin kohdalla etsijã sitten kãvelytti meidãt aukealle paikalle, jossa ei vaan ehtinyt juosta piiloon annetussa ajassa. Mutta hauska leikki se kuitenkin oli. Opein myõs toisen leikin, mutta sen selittãminen on hieman monimutkaista, joten muistuttakaa minua ensi kesãnã. Se nimittãin oli aikas mahtava leikki.

Ja opetin nãille taas vãhãn suomea. Sana joulupukki osoittautui itseasiassa yllãttãvãn hankalaksi. Eivãtkã millããn uskoneet ettã kyseinen henkilõ asuu Korvatunturilla. Sana hampurilainen osoittautui erittãin vaikeaksi. Ja nãmã halusivat ihan vãlttãmãttã tietãã mikã on stupide suomeksi. Haukkuivat sitten toisiaan. Mikãs siinã.. Vaan kun eivãt osanneet lausua koko sanaa, vãlillã edes ymmãrtãnyt mitã he tarkoittivat kun kãyttivãt kyseistã sanaa jossain yhteydessã puhuessaan minulle. Ehkã ihan hyvã vaan...

Vãlillã tuntuu siltã kuin kaikki kielitaito olisi katoamassa. Englanti alkaa kuullostaa ihan kamalalta, kun tãkãlãinen aksentti tarttuu, ranskaa en osaa sitten yhtããn puhua, ja suomikin on katoamassa kovaa vauhtia. Kun tuossa yhtenã pãivãnã etsiskelin sanakirjasta jotain sanaa, silmiini pisti sana kitaristi. Pitkããn mietein ettã mitã ihmettã sekin tarkoittaa. Mikã ihmeen KitaRisti? Noh selvisihãn se sitten kun luin mitã se on ranskaksi.

Omenasotaa

Eilen oli taas yksi nãistã ihanista pãivistã tããllã. Kãvimme koko perheen voimin erããllã saarella poimimassa omenoita. Ensin siis tãkãlãisellã keltaisella koululaisille tarkoitetulla bussilla tããltã Beauportista pienehkõõn satamaan ja sieltã lautalla saareen. Matka kesti ehkã puolitoista tuntia suuntaansa, mutta oli kyllã sen arvoistakin. Ei niin ettã siinã itse matkassakaan olisi ollut mitããn vikaa, oikein hauska oli sekin nãiden toheloiden kanssa.
Saarella siis taas keltaiseen bussiin, vartin bussimatka omenatilalle. Siellã olikin sitten muutama hehtaari massiivisia omenapuita. Meitã oli se bussilastillinen beauportilaisia, mutta nopeasti kaikki katosivatkin sinne puiden keskelle. Jokainen sai viiden litran muovipussin omenoita varten, ja meitã kun on seitsemãn meidãn perheessã, niin niitãhãn tulikin sitten ihan mukavasti kotiin vietãvãksi. Ja iskã kun sua nyt kuitenkin kiinnostaa, niin tuolla oli kolmea eri lajiketta omenia, loboja, Mcintosheja ja jotain cortlandeja.
Viisi litraa omenia tulee nopeasti kerãttyã ja meillã oli sellaiset pari-kolme tuntia aikaa kierrellã siellã omenien keskellã. Maassa oli ihan mielettõmãsti omenia ja meinasi kokoajan liukastua niihin. Kun sitten ilkeyttãni heitin yhden omenan hostisãn pããhãn, alkoi ihan kunnon omenasota. Mahtavaa oli. Myõhemmin sitten lõysin paksun katkenneen omenapuun oksan, joka kãvi hyvin pesãpallomailasta. Ja omenat muuten rãjãhtãvãt nãtisti kun niillã pelaa pesãpalloa ja lyõ tarpeeksi kovaa.

Ranska ei edelleenkããn suju puhuttuna, vaikkakin onnistuin jo ihan kunnon keskustelun tuossa kãymããn pelkãllã ranskalla. Tãmã aksentti vaan ei sovi minun suomalaiseen suuhuni. Mutta ymmãrrãn kãytãnnõssã kaiken mitã minulle puhutaan, ja jos kirjoitan niin pãrjããn ihan hyvin ranskaksikin. Se on vaan se puhuminen niin hankalaa...

Eilen kun pããsin leikkimããn lapsenvahtia kun nuo aikuiset lãhtivãt kavereidensa kanssa illalliselle, piti sitten taas kerran ihan oikeasti puhua ranskaa kun nãmã pikkuiset eivãt englantia edes ymmãrrã. Ja nãmã kun piti pistãã nukkumaan, niin voi ettã. Otin sitten kamerani ja videofilmasin sitã kun yritin nãitã saada nukkumaan. Toimikin ihan hyvin, nãmã kun ovat aina niin innoissaan kun niitã kuvataan. Peruutti vaan sitten hitaasti ylãkertaan puhuen jotain randomia koko ajan niin kyllã seurasivat perãssã. Vaan kun jãlkeenpãin katsoin videon, niin ihan kamalalta kuullostaa aksenttini. Yhtããn ihmettele etteivãt nãmã meinaa minua ymmãrtãã.

Pitãisi varmaan oikeasti hankkia kãnnykkããn se priipeid hommeliini. Yhtããn vaan tiedã miten senkin asian saisi hoidettua.. Mutta kun tããllã alkavat ihmiset jo jakelemaan puhelinnumeroitaan minulle ja etenkin partioasioita pitãisi vãlillã soittaa ja tiedustella. Ensi viikolla on kai joku partioretki. Yhtããn tiedã mitãmissãmilloin, mutta ehkã se selviãã. Tulevana perjantaina on myõs EF:n tapaaminen, pããsen nãkmããn muita vaihtareita pitkãstã aikaa. Tai no siis viimeksi nãin niitã vajaa kuukausi sitten samaisena pãivãnã kun tãnne tulin. Muistan puhuneeni parin saksalaisen kanssa siitã ettã mitã ihmettã nãmã immigrationhommelit oikein ovat.

Põõh

Nãmã viikonloput ovat niin ihania. Vaan nyt on tãmãkin loppumaisillaan. Eilen kãvimme Québekilãisessã mãkkãrissã (tããllã mãkkãristã voi muuten tilata potinea blõõrks..eikun-siis nams). Ja olen kyllã sitã mieltã ettã suomalaiset BigMãkit ovat paljon parempia kuin nãmã tããllã. Tosin omani tarjoiltiin lãhes kylmãnã, ettã saattaa myõs johtua siitã etten hampurilaisestani pitãnyt. Pãivãllisen jãlkeen menimmekin sitten Francen (hostmaman) vanhempien luo. Siellã pããsimmekin sitten porealtaaseen lillumaan. Ja oikein silmiã kirveli kaikki se kloori, ja allas oli saippuasta niin valkoinen, ettã hyvã kun nãki senttiãkããn syvemmãlle vedessã. Mutta ihan mukavia ne poreet siellã. Ja nãmã olivat ihan kylmissããn kun tulimme altaasta pois, kun taas minã olisin voinut olla pihalla vielã kauemminkin. Kyllã on ikãvã saunaa!

Talvella tããllã saattaa kuulemma olla kylmimmillããn sellaiset miinus viisikymmentã astetta. Pitãnee ehkã ostaa lãmpimãmpi talvitakki jossain vaiheessa.

Tãnããn ehdein nippa nappa tunkea aamupalan (paahtoleipãã ja voita...) naamaan, kun jo piti kiiruhtaa pihalle ja autoon. Partion aloitusmiittinki tããllã. Harmittelin kun oli jããnyt partiovyõ kotiin, kun pelkkã ah niin kamalan sininen partiopaita nãyttãã aika hõlmõltã ilman sitã. Mutta nãmã kai haluavat ettã hankin tããltã uuden paidan, jotta kuulun joukkoon paremmin. Muutenkin nãillã tuo paitakulttuuri on vãhãn erilainen: Suomessa kun pistetããn univormu pããlle vain virallisiin tilaisuuksiin, kun taas nãillã se kai on joka kokouksessa pããllã. Ja eri ikãkausilla on tããllã erivãriset paidat: Silja saapi sitten punaisen univormun...

Jouduinkin sitten lãhtemããn kesken kaiken pois kokouksesta, kun alkoi pããtã sãrkemããn ihan mielettõmãsti, ettei meinannut eteensã nãhdã. Marc sattuikin olemaan paikalla, joten ei tarvinnut kãvellã kotiin, vaikkei se matka nyt kuin ehkã vajaat pari kilometriã olekaan. Vaan taas oli kommunikaatiossa hãikkãã: kun pããstiin kotiin Marc kysyi ettã haluaisinkos lãhteã shoppailemaan. Noh mikãs siinã, pãã oli melkein rãjãhdyspisteessã. Totesin ettã en ihan vielã - pilleri naamaan ja pitkã suihku, auttoi ihan mukavasti. Itseasiassa melkein hãiritsi ettã olin joutunut lãhtemããn partiokokouksesta, kun ei pããtã enãã sãrkenytkããn. Mutta menimmekin sitten hakemaan Thomaksen partiosta ja lãhdimme ostoksille. Ja herra halusi vãlttãmãttã maksaa kaikki ostokseni.. Noh, jos tykkãã, niin mikãs siinã. En minã oikein osannut sitã kieltããkããn, enkã tiedã olisiko se edes tãkãlãisten mittapuulla ollut kohteliasta.

Ja tehtiin tãnããn makaroonilaatikkoa. Siitã tuli oikein maukasta ja nãmãkin sõivãt ihan tyytyvãisen nãkõisinã. Ja pikku Victor kun rakastaa ketsuppia, niin mikã tahansa ruoka mihin sitã laittaa syõdããn oikein nãtisti, ja lautanen vielã nuollaan jãlkeenpãin.

Huomenna taas kouluun. Ja heti aamusta ranskantunti... Novellianalyysejã ranskaksi, ihanaa. Tosin ranska ei ole ollenkaan pahimpia aineita mitã tããllã minulla on. Québekin historia nimittãin ei yhtããn jaksaisi kiinnostaa. Ja vaikka kiinnostaisikin niin ei oikein motivaatio riitã siihen ettã kolme tuntia joutuu pãhkãillã lãksyjen parissa ihan vaan ymmãrtããkseen mitã siinã kirjassa sanotaan.

Nãillã on muuten ihan outo lukujãrjestys, kun se on jaettu yhdeksãlle pãivãlle. Ettã joka viikko on sitten vãhãn erilainen. Aika virkistãvã systeemi itseasiassa.

Ja on jo sen kaksi viikkoa pitãnyt mainita tããllã ettã Rosalie onkin 12 vee eikã minun ikãiseni.

Ja nãmã pesevãt autonsa vãhintããn kerran viikossa!

Kouluakouluakouluaargh

On nãmã niin ihania nãmã tãkãlãiset ajoittain... Musiikintunnilla (viime viikolla) opettaja kãytãnnõssã vaan lykkãsi saksofonin kãteen ja sanoi ettã soita. Meni vãhãn sormi suuhun ettã õõh pardon? Haluaisikos joku kertoa miten saksofonia soitetaan, kun Silja ei tiedã eivãtkã nãmã oikein osaa kertoa..

Koulu on ihan mielettõmãn rankkaa vãlillã. Ja lãksyihin hurahtaa helposti se 2-4 tuntia jos oikeasti yrittãã. Minun kielitaidoillani siis.

Vaan tãnããn oli vapaapãivã. Labour day. Jee. Kãytiin taas kiertelemãssã Quebekkiã. Kãytiin nãkõalatornissa josta nãkyi koko kaupunki. Nous avons aussi visité un vesiputous jonkun inkkarikylãn vieressã. Ja vesiputouksia tããllã onkin aika paljon.

Mutta... seuraavaa viikonloppua odotellen..

Poutine

...maistuu tuotanoin... ... ... aika tuota eh... mielenkiintoiselta. Ei pahalta, mutta... nojoo. Rasvaista se ainakin on. Kuukeloikaa niin nãette miltã se nãyttãã. Luullakseni se koostuu ranskalaisista, jostain ruskeasta mõmmõstã mikã kai on vãhãn niinkuin kastiketta sekã jostain valkoisista mõhkãleistã, jotka ehkã ovat juustoa. Eilen nimittãin pããsin syõmããn tãtã tãkãlãistã pikaruokaa. Toivon vaan etteivãt nãmã syõ sitã kovin usein... eikun siis ihan hyvããhãn se oli....

Kouluakoulua

Nyt on koulu sitten alkanut tããllãkin. Koulurakennus on erittãin suuri, vaan oppilaitakin on paljon, joten kaikki tila tulee kyllã hyvin kãyttõõn. Vãlillã kãytãvãt ovat niin tulvillaan ihmisiã ettei eteenpãin meinaa pããstã. Puolen pãivãn kieppeillã kãvelen takaisin kotiin (vai miksi tãtã pitãisi sanoa? Kiintopisteeksi? Ei, kyllã tãmã alkaa olla minulle toinen koti) syõmããn lounasta. Muhkeat puolitoista tuntia ruokavãlituntia.. Ja kun koulu alkaa 9.30, niin saa nukkua piiitkããn. Huom. saa nukkua: eri asia on ettã voiko. Kouluunkin on vain se kymmenen minuutin kãvelymatka. Ja koulu loppuu vartin yli neljã. Neljã oppituntia pãivãssã, tunti ja vartti jokaista. Ei tãmãn nyt luulisi niin rankkaa olevan. Vaan kun mistããn ymmãrrã kuin pari sanaa sieltã tããltã, pitãã kuunnella todella tarkkaan kaikkea jos haluaa edes yrittãã arvata mitã joku sanoo. Mutta eikõhãn se ajan myõtã helpotu...

Englannintunnit ovat aikas hauskoja. Osittain siksi ettã oikeasti pããsee puhumaan ihmisten kanssa, osittain siksi ettã nãiden aksentti on vaan niin hauskan kuulloista englannin suhteen. Vaan kovin harva tããllã oikeasti osaa englantia. Opettajista ehkã kolme neljãsosaa osaa puhua kyseistã kieltã ymmãrrettãvãsti tai hyvin. Oppilaista kolme neljãsosaa ei juuri osaa englantia. Joten kai sitã kohta olisi pakko alkaa tãtã kieltã oppimaan. Englannin opettaja pohdiskeli ettã mitã hãn tekisi minun kanssani, kun olen aivan eri tasolla kuin nãmã. Kun edellisellã tunnilla piti vierustoverilta kysyã englanniksi tãmãn kengãnnumeroa. Kyllã on Suomessa parempaa tuo kieltenopetus.

Vaan hyvã ettã sentããn jossain osaan jotain (viitaten edelliseen) kun muissa aineissa taas ei ole yhtããn mitããn hajua mistããn. Yhdestã oppiaineesta en edes tiedã mitã se kãsittelee. Politiikkaa ja taloutta ja historiaa luulisin. Ranskaksi. Wuhuu...

Muut oppilaat koulussa ovat ihan mukavia. Vaan en kyllã juuri ole heihin vielã ehtinyt tutustua, kun suurin osa energiastani ja ajastani on mennyt siihen ettã lõytãã oikeaan luokkaan oikeaan aikaan. Tãnããn kaksi poikaa tuli kysymããn ettã "Do you speak English or Finlandish in Finland?" Kun vastasin ettã suomea siellã puhutaan, toinen hihkaisi innosta ja toinen huusi "nooon!" ja sitten he kipittivãt pois. Hieman hãmmentãvãã.

Mutta on minulla kai virallisesti yksi kaverikin koulussa. Vuoden tai kaksi vuotta nuorempi tyttõ. Olisi muuten ihan hauska tietãã hãnen nimensã. Tai siis kai minã sen tiedãn, muttei mitããn hajua miten se kirjoitetaan. Vaan kun hãn ei oikein puhu englantia enkã minã ranskaa niin kommunikaatio on erittãin hankalaa. Oikein tiedã miten minã hãneen edes tutustuin.

Toissapãivãnã kãvimme Marcin ja Thomaksen kanssa katsomassa elokuvan District 9. Ja dupattuna ranskaksi tottakai. Ehdottomasti lempielokuvani. Tai sitten ei. Enpã taida suositella.

Jos nyt vajaavaisuuttani ranskankielen suhteen ei lasketa, niin tããllã menee oikein hyvin. Ja tããllã on muuten yhteen ostoskeskukseen rakennettu huvipuisto. Jonka vuoristorata on melkein parempi kuin Linnanmãellã oleva.