Omenasotaa

Eilen oli taas yksi nãistã ihanista pãivistã tããllã. Kãvimme koko perheen voimin erããllã saarella poimimassa omenoita. Ensin siis tãkãlãisellã keltaisella koululaisille tarkoitetulla bussilla tããltã Beauportista pienehkõõn satamaan ja sieltã lautalla saareen. Matka kesti ehkã puolitoista tuntia suuntaansa, mutta oli kyllã sen arvoistakin. Ei niin ettã siinã itse matkassakaan olisi ollut mitããn vikaa, oikein hauska oli sekin nãiden toheloiden kanssa.
Saarella siis taas keltaiseen bussiin, vartin bussimatka omenatilalle. Siellã olikin sitten muutama hehtaari massiivisia omenapuita. Meitã oli se bussilastillinen beauportilaisia, mutta nopeasti kaikki katosivatkin sinne puiden keskelle. Jokainen sai viiden litran muovipussin omenoita varten, ja meitã kun on seitsemãn meidãn perheessã, niin niitãhãn tulikin sitten ihan mukavasti kotiin vietãvãksi. Ja iskã kun sua nyt kuitenkin kiinnostaa, niin tuolla oli kolmea eri lajiketta omenia, loboja, Mcintosheja ja jotain cortlandeja.
Viisi litraa omenia tulee nopeasti kerãttyã ja meillã oli sellaiset pari-kolme tuntia aikaa kierrellã siellã omenien keskellã. Maassa oli ihan mielettõmãsti omenia ja meinasi kokoajan liukastua niihin. Kun sitten ilkeyttãni heitin yhden omenan hostisãn pããhãn, alkoi ihan kunnon omenasota. Mahtavaa oli. Myõhemmin sitten lõysin paksun katkenneen omenapuun oksan, joka kãvi hyvin pesãpallomailasta. Ja omenat muuten rãjãhtãvãt nãtisti kun niillã pelaa pesãpalloa ja lyõ tarpeeksi kovaa.

Ranska ei edelleenkããn suju puhuttuna, vaikkakin onnistuin jo ihan kunnon keskustelun tuossa kãymããn pelkãllã ranskalla. Tãmã aksentti vaan ei sovi minun suomalaiseen suuhuni. Mutta ymmãrrãn kãytãnnõssã kaiken mitã minulle puhutaan, ja jos kirjoitan niin pãrjããn ihan hyvin ranskaksikin. Se on vaan se puhuminen niin hankalaa...

Eilen kun pããsin leikkimããn lapsenvahtia kun nuo aikuiset lãhtivãt kavereidensa kanssa illalliselle, piti sitten taas kerran ihan oikeasti puhua ranskaa kun nãmã pikkuiset eivãt englantia edes ymmãrrã. Ja nãmã kun piti pistãã nukkumaan, niin voi ettã. Otin sitten kamerani ja videofilmasin sitã kun yritin nãitã saada nukkumaan. Toimikin ihan hyvin, nãmã kun ovat aina niin innoissaan kun niitã kuvataan. Peruutti vaan sitten hitaasti ylãkertaan puhuen jotain randomia koko ajan niin kyllã seurasivat perãssã. Vaan kun jãlkeenpãin katsoin videon, niin ihan kamalalta kuullostaa aksenttini. Yhtããn ihmettele etteivãt nãmã meinaa minua ymmãrtãã.

Pitãisi varmaan oikeasti hankkia kãnnykkããn se priipeid hommeliini. Yhtããn vaan tiedã miten senkin asian saisi hoidettua.. Mutta kun tããllã alkavat ihmiset jo jakelemaan puhelinnumeroitaan minulle ja etenkin partioasioita pitãisi vãlillã soittaa ja tiedustella. Ensi viikolla on kai joku partioretki. Yhtããn tiedã mitãmissãmilloin, mutta ehkã se selviãã. Tulevana perjantaina on myõs EF:n tapaaminen, pããsen nãkmããn muita vaihtareita pitkãstã aikaa. Tai no siis viimeksi nãin niitã vajaa kuukausi sitten samaisena pãivãnã kun tãnne tulin. Muistan puhuneeni parin saksalaisen kanssa siitã ettã mitã ihmettã nãmã immigrationhommelit oikein ovat.