Esitelmiã ja mitã lie

Hohhoo. Lueskelin tota mun lokakuussa kirjottamaa ranskankielistã tekstiã. Aijai Silja, monta monta pientã virhettã olet tehnyt. Melkein teki mieli alkaa korjailemaan tekstiã, mutta sain nãppini pidettyã kurissa. Jããkõõt muistoksi, ja on kiva nãhã jãlkeenpãin kuin paljon sitã oikeesti on kehittyny. Alkaa sujumaan kieli jotakuinkin hyvin jo, tossa viikolla puhuin ranskaks sairasvakuutuksista ja ajokorteista. Ettã eikõhãn tãã tãstã. Ãrrãt kuullostaa edelleen vãlillã hassuilta eikã teitittely edelleenkããn tuu luonnostaan, mut ranskan puhuminen on tãllã hetkellã paljon sujuvampaa ku suomen puhuminen, jos nyt mun virheitã ei oteta huomioon. Suomenkieli kulkee tosi kankeesti. Kirjottaminen kyl viel menee, mutta eii onnaa puhuminen ei. Ku nãã tãkãlãiset vãlillã kyselee et mikã se ja se sana on suomeks, ni ei aina ees saa pããhãnsã mikã se oikeesti on, saati et sais sen kunnolla lausuttua. Oikeesti kuullostaa tosi hassulta mun suomenkieli. Vaan on hãmmentãvãã ku tietãã tasan miten sanat kuuluu lausua, mut suu ei vaan enãã osaa muodostaa niitã. Enkku on kans toisinaan ihan mielettõmãn hankalaa, ens tiistaina pitãis pitãã joku parin minuutin puhe jostain vapaavalintaisesta aiheesta, saa nãhã mitã siitã tulee. Jos nããn enkkua kirjotettuna jossain, ni alan lãhes aina lukemaan sitã ikããnku se olis ranskaa. Hyvin menee.. Ja ruotsia nyt en oo oikeestaan puoleentoista vuoteen puhunu ku joskus tosi harvoin, niin...

Hostmaman veljentyttãrellã on koulussa semmonen projektijuttu, missã jokasen pitãã esitellã joku tietty maa. Tãlle sit sattu tulemaan Suomi. Noihan sit keksi et mãhãn voisin mennã sinne kertomaan Suomesta. Pelottavaa. Jotenka ens viikolla ens viikolla skippaan jonkun iltapãivãn tunnin tai pari ja meen kertomaan pikkuihmisille mistã se joulupukki oikeasti tulee.

Tãllã viikolla pidin lopultaki sen mun etiikan esitelmãn. Aiheena yks kanadalainen poliitikko, Stéphane Dion. Oli vãhãn hermostuttavaa, ku samalla hetkellã ku mã alan puhumaan, kaikki ne huoneessa olevat (yleensã kovin levottomat) 30 ihmistã on yhtãkkiã ihan hiljaa ja liikkumatta. Ja jopa opettajalla loksahti suu auki, ja tuli vielã jãlkeenpãin nostamaan hattua. Oli aikas mahtavaa. Ettã kai se sit ihan hyvin meni se mun esitelmã...

Ens viikolla tulee postissa mun ensimmãisen jakson todistus. Sen ois voinu eilen tai toissapãivãnã kai vanhempien kaa hakea tiettyyn kellonaikaan koulusta, mut kellããn ei oikeen ollu aikaa lãhteã sinne, joten pitãã vielã odottaa. Tosin tiedãn jo melkein kaikkien aineitten tulokset, vaan HÃÃHÃÃ enpãs paljasta vielã.