Ããkkõset tais jããdã kotiin...

Nyt olen siis perilla. Jo toista paivaa. Nippa nappa ymmarran mita nama yrittavat minulle sanoa. Mutta kovin harvoin tarvitsee kenenkaan englantiin turvautua. Tama Quebekin ranska vaan on ihan mielettoman naurettavan kuullosta. Jos maltatte odottaa vuoden niin ehka kuulette minunkin sita puhuvan. Onhan tama periaatteessa ihan ranskaa ranskaa, mutta lausuminen vaan on sekoitus ranskaa itseaan, englantia ja saksaa. Ja yrita sitten jotain ymmartaa, kun ihan jarkevakin ranska on melkoisen kasittamatonta...

Matka tanne sujui kohtuullisen hyvin. Mita nyt joku viisitoista tuntia lentamista tai odottelua... Onneksi oli matkaseuraa. Kiitos Nina! Montrealissa tuli hieman kiire kun piti kaikki immigration-hommat hoitaa ja viela tullata tavarat. Tai eihan kukaan niita edes katsonut tietaakseni. Ainakaan meita ei pysaytetty. Aikaa vaan meni ihan mielettomasti kun odoteltiin laukkuja. Ja kun kitara tulikin eri hihnalle, niin sen etsiminen oli hieman hankalahkoa.

Ja nyt hostmama tuli jotain selittamaan ranskaksi, ja kun aivot olivat jo kaantyneet rakkaalle suomenkielelle, niin ymmartaminen tuotti taas kerran hieman ongelmia. Mutta yllattavan hyvin pystyy tilanteesta arvaamaan mita kukakin haluaa sanoa. Elekieli kunniaan.

Talossa kun asuu minun lisaksi kuusi muuta ihmista, niin metelia riittaa. Etenkin nuorimmainen, kaksivuotias Victor karjuu tai õlisee usein saadakseen tahtonsa lapi. Itseasiassa tallakin hetkella kyseinen herrasmies itkee huoneessaan, syystã jota en nyt millaan kykene ymmartamaan. Mutta muuten Victor on erittain sympaattinen. Etenkin kun esittelin kitaraani perheelle, han tuli ihmettelemaan. Ihan ihmeissaan etta mika ihme se tuo on. Ja kun annoin kitarani hanelle syliin, han sita rampytti innoissaan. Kerran naytti silta etta han haluaisi lahtea muualle ja yritin ottaa kitaraa pois, mutta hãnpã parkaisi etta Naaa ja alkoi taas rampyttaa. Ja jos noita kuvia saisi jossain vaiheessa siirrettya koneelle (jaksamisestahan se lahinna on kiinni... heh) niin nakisitte muuten aika suloisen kuvan... Kun Victor ihmettelee kameraa.

Nyt voisin lopetella. Kirjoittelen lisaa kun ehdin.